Kielitiede:esimorfologia

    Tieteen termipankista

    esimorfologia

    esimorfologia
    Määritelmä esimorfologinen vaihe on lapsen kielenoppimisen aikainen vaihe, jonka kuluessa lapsi alkaa sananmuotojen kartuttamisen: lapsi oppii sanoja toisten puheesta, mutta käyttää niitä tyypillisesti vain yhdessä muodossa
    Selite Nomineista tyypillisiä esimorfologisen vaiheen muotoja ovat yksikön nominatiivi jaottomista tarkoitteista ja yksikön partitiivi ainesanoista ja muista jaollisista tarkoitteista. Muita sijamuotoja esiintyy vasta harvakseltaan, kuten illatiiveja (kotiin, syliin) ja allatiiveja (mulle). Verbien ensimuotoina on suomenkielisten lasten puheessa eniten aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muotoja ja yksikön 2. persoonan imperatiiveja: anna, avaa, hyppii, nukkuu jne.

    Erikieliset vastineet

    premorphologyenglanti (English)(tarkalleen sama termi)
    Premorphologiesaksa (Deutsch)(tarkalleen sama termi)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    LaaloK2011, Dressler&Karpf1995

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 5.11.2024: Kielitiede:esimorfologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:esimorfologia.)