Kielitiede:esimorfologia
esimorfologia
| esimorfologia |
Määritelmä
esimorfologinen vaihe on lapsen kielenoppimisen aikainen vaihe, jonka kuluessa lapsi alkaa sananmuotojen kartuttamisen: lapsi oppii sanoja toisten puheesta, mutta käyttää niitä tyypillisesti vain yhdessä muodossa
Selite
Nomineista tyypillisiä esimorfologisen vaiheen muotoja ovat yksikön nominatiivi jaottomista tarkoitteista ja yksikön partitiivi ainesanoista ja muista jaollisista tarkoitteista. Muita sijamuotoja esiintyy vasta harvakseltaan, kuten illatiiveja (kotiin, syliin) ja allatiiveja (mulle). Verbien ensimuotoina on suomenkielisten lasten puheessa eniten aktiivin indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muotoja ja yksikön 2. persoonan imperatiiveja: anna, avaa, hyppii, nukkuu jne.
Erikieliset vastineet
| premorphology | englanti (English) | (tarkalleen sama termi) |
| Premorphologie | saksa (Deutsch) | (tarkalleen sama termi) |
Lähikäsitteet
- esikielioppi (laajempi käsite, kattaa muutakin kuin morfologian)
- varhaiskielioppi (seuraava kehitysvaihe)
- varhaismorfologia (seuraava kehitysvaihe erityisesti morfologian näkökulmasta)
Käytetyt lähteet
LaaloK2011, Dressler&Karpf1995
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kielitiede:esimorfologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:esimorfologia.)