Oikeustiede:lakiosa/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Tarkoitus. Lakiosajärjestelmä kuuluu jäämistöoikeuden vanhimpiin lainsäädännöllisiin instituutioihin. Se kehittyi jo roomalaisessa oikeudessa rintaperillisten lakisääteiseksi suojamuodoksi perittävän testamenttaus‑ ja lahjoitusvapautta vastaan. Sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden toteuttamiseksi perittävän testamenttausvapautta haluttiin rajoittaa turvaamalla rintaperillisille lakiosana tietty osa jäämistöstä. Vastaavasti rintaperillisten keskinäistä yhdenvertaisuutta haluttiin suojata turvaamalla kullekin tasajaon periaatteen mukaisesti yhtä suuri lakiosa jäämistöstä.

Perintökaaren lakiosajärjestelmä toteuttaa edelleen lakiosan alkuperäisiä tavoitteita. Se on ensisijaisesti vastapaino testamenttausvapautta vastaan, ja sen avulla ylläpidetään rintaperillisten keskinäistä yhdenvertaisuutta perittävän lahjoitusvapautta vastaan. Vanhusväestön määrän lisääntyessä lakiosa antaa rintaperillisille lisäksi rajoitettua suojaa sellaisten perittävän ennen kuolemaansa tekemien lahjanluonteisten oikeustoimien vaikutuksia vastaan, joihin perittävä on johdateltu. Vaikka oikeustoimen pätevyyttä ei kiistettäisi, se voidaan ottaa huomioon lakiosaa laskettaessa.

Oikeuskehitys. Kehittynyt lakiosajärjestelmä on suomalaisessa jäämistöoikeudessa varsin uusi instituutio. Se tunnettiin aikaisemmin rajoitetusti vain kaupunkilaisoikeudessa. Maalaisoikeudessa maatilatalouden sukupolvenvaihdoksen järjestäminen miehen ja naisen erisuuruisten perintöosien sekä lunastusoikeuksien ja kiinteän omaisuuden testamenttauskiellon avulla oli pitkään ensisijainen jäämistöoikeudellinen ratkaisumalli. Miehen ja naisen yhtäläisten naima‑ ja perintöosien toteuttamisesta vuonna 1878 alkoi kehitysvaihe, joka johti kehittyneen lakiosajärjestelmän säätämiseen ja voimaantuloon viimein vuonna 1951. Nykyiseen perintökaareen (40/1965) tuo järjestelmä siirrettiin lähes sellaisenaan 1960‑luvulla. Lakiosasta säädetään perintökaaren 7 luvussa.

Lakiosan suuruus. Lakiosa on puolet rintaperillisen perintöosasta. Perittävä voi testamenttausvapautensa puitteissa tehokkaasti testamentata puolet kunkin rintaperillisen perintöosasta.

Rintaperillisen lakiosasuoja ei estä perittävää jäämistöoikeudellisen itsemääräämisoikeutensa (yksityisautonomiansa) puitteissa lahjoittamasta elinaikanaan omaisuuttaan. Myös juuri ennen kuolemaa toimeenpannut luovutukset ovat päteviä, vaikka niiden tarkoituksena olisi ollut jäämistön vähentäminen. Rintaperillistä suojataan kuitenkin siten, että lakiosaa laskettaessa on jäämistön säästöön hänen vaatimuksestaan lisättävä tietyt lahjanluonteiset ennakkoluovutukset. Niitä ovat ennakkoperintö, lähellä kuolemaa annettu tai siihen liittyen toteutettu lahja eli testamenttiin rinnastuva lahja, suosimistarkoituksessa annettu lahja eli suosiolahja sekä huomattavan suuret vakuutusmaksut sellaisesta perittävän henkivakuutuksesta, jonka edunsaaja on muu kuin lakiosaansa vaativa rintaperillinen. Kaikki nämä luovutukset lainsäätäjä on arvioinut eettisessä katsannossa oikeudenmukaisuuskäsitystemme vastaisiksi ja siksi lakiosaa laskettaessa huomioon otettaviksi.

Arvostus. Lakiosajärjestelmän tehokkuuteen vaikuttaa olennaisesti se, mihin arvoon ennakkoluovutukset arvostetaan. Arvostuksen pääsääntönä on luovutushetken arvo. Tällä tavoin on pyritty paitsi ideaaliseen, kaavamaiseen tasaukseen, myös siihen, että inflaation myötä ennakkoluovutusten vaikutus lopulliseen jakotulokseen heikkenee. Pääsääntö on sama kuin perintökaaren 6 luvun ennakkoperintöjärjestelmässä. Perintöosaa ja lakiosaa laskettaessa ennakkoperintö arvostetaan samalla tavoin. Luovutushetken arvosta voidaan kuitenkin tietyin ehdoin poiketa.

Lakiosan vaatiminen. Lakiosavaade on yksilöllinen, perinnönjaossa toteutettava vaade. Kukin rintaperillinen voi itse vapaasti päättää, vaatiiko hän lakiosaa ja mitä ennakkoluovutuksia hän vaatii perintöosaansa laskettaessa jäämistön säästöön lisättävän. Näin kunkin rintaperillisen lakiosa voi suuruudeltaan poiketa muista. Käytännössä lisäysvaatimukset kuitenkin yleensä tehdään yhteisesti.

Testamentinsaajaa vastaan rintaperillisen on kuitenkin tehtävä määräajassa lakiosailmoitus. Jos testamentti loukkaa lakiosaa, rintaperillisen on tehtävä lakiosailmoitus testamentinsaajalle kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hän on saanut testamentista perintökaaren 14 luvussa tarkoitetulla tavalla tiedon (ks. testamentin tiedoksianto). Muutoin testamentti tulee tehokkaaksi myös rintaperillistä vastaan. Lakiosailmoitus on tehtävä todisteellisesti. Sen tehdessään rintaperillinen varaa itselleen oikeuden vaatia lakiosaansa perinnönjaossa.

Esineellinen lakiosa. Oikeus lakiosaan on myös esineellinen. Rintaperillisellä on perintökaaren 23 luvun jakosäännösten mukaan oikeus saada pääsääntöisesti osa kaiken laatuisesta omaisuudesta. Hän saa jako‑osuutensa mukaisen osuuden jäämistöstä tavanomaisten jakosäännösten mukaan.

Testamenttausvapautensa puitteissa perittävä voi vaikuttaa lakiosan esineellisyyteen kahdella tapaa. Ensinnäkin hän voi legaattina eli erityisjälkisäädöksenä määrätä tehokkaasti esineellisesti kaikesta sellaisesta omaisuudesta, joka ei määrältään loukkaa lakiosia. Tällöin lakiosat täytetään vain sillä jäämistöomaisuudella, joka jää jäljelle legaattien täyttämisen jälkeen. Lisäksi perittävä voi testamentilla määrätä lakiosan maksettavaksi kokonaan tai osittain rahana. Määräys on tehokas rintaperillistä vastaan, mikäli se on nimenomaisesti julkilausuttuna testamentissa ja mikäli testamentinsaaja maksaa lakiosan rahana rintaperillisen määräämän kohtuullisen ajan kuluessa.

Lakiosan täydennys. Lakiosajärjestelmä ei rajoitu vain siihen suojaan, jonka lakiosavaateiden toteuttaminen jäämistöstä rintaperilliselle antaa. Se ulottuu myös niihin tilanteisiin, joissa jäämistö eri syistä on arvoltaan niin vähäinen, että lakiosia ei voida kokonaisuudessaan siitä kattaa, sekä tilanteisin, joissa kuolinpesä on ylivelkainen. Tällöin rintaperillinen voi lakiosansa suojaamiseksi turvautua lakiosan täydennykseen.

Merkitys käytännössä. Lakiosasuoja on aikaisemmin ollut merkityksellinen ennen kaikkea maatilatalouden sukupolvenvaihdosten yhteydessä. Luovutettaessa tila yhdelle lapsista muut ovat saaneet joko maatilalainoituksen yhteydessä lainaehtojen mukaisesti lakiosia vastanneita ns. sisarosuuksia tai lakiosien täydennyksiä tilanpidonjatkajilta. Vastaavasti aviopuolisoiden keskinäisten testamenttien yhteydessä lakiosavaateet olivat aikaisemmin perittävän aikaisemmasta avioliitosta olleiden rintaperillisten tärkeä suojamuoto.

Maatilatalouden muutosten ja perintökaaren 3 luvun mukaisten lesken suojasäännösten myötä lakiosavaatimukset ovat nykyisin merkityksellisiä erityisesti suojana suurien jäämistöjen testamenttauksia sekä vanhusten tekemiä, tasajaosta poikkeavia testamentteja vastaan.

Kirjoittaja: Ahti Saarenpää