Teologia:ius divinum
ius divinum
| ius divinum | (käytössä eri kielissä) |
Jumalallisen oikeuden käsite tarkoittaa yleisesti jotakin sellaista ensisijaista normia, joka on ennen ihmisten laatimia lakeja ja niiden "yläpuolella". Vanhoissa kulttuureissa oli tavallista johtaa hyvin monet lait jumalallisesta alkuperästä käsin. Läntisessä kristikunnassa Tuomas Akvinolaisen mukaan ns. luonnollinen moraalilaki (ius naturae) on Jumalan tahto ja ymmärrettävissä järjen ja teologian avulla. Tällaisessa mallissa jumalallinen ja luonnollinen oikeus tavallaan samastuvat.
Katolisen kirkon kanoninen oikeus katsoo nykyäänkin tiettyjen omien normiensa olevan jumalallista alkuperää (ordinatio dei, lex divina). Myös luonnollista lakia opetetaan Tuomaan tapaan. Protestanttisissa kirkoissa ius divinum esiintyy katkelmallisesti, esimerkiksi niin että Raamatun sääntöjen katsotaan olevan jumalallisia (iure divino), vaikka erillistä kirkollista oikeutta ei olisi olemassa.
Luterilaisuudessa iure divino -ajatusta käytetään yhtäältä joidenkin asioiden oikeuttamiseen, esimerkiksi sanottaessa pappisviran olevan asetettu jumalallisen oikeuden nojalla (so. Raamatussa). Toisaalta luterilaisuudessa oikeusasiat ylipäätään eivät kuulu uskon opilliseen tunnustukseen, vaan kirkkojärjestykseen, joka on vahvasti inhimillistä oikeutta. Kalvinismissa on tavallisempaa nähdä myös oikeus osana kirkon jumalallista oppiperustaa.Erikieliset vastineet
| ius divinum | englanti (English) | (käytössä eri kielissä) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 7.12.2025: Teologia:ius divinum. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:ius divinum.)