valinta | armonvalinta


valinta
armonvalinta

Määritelmä teologiassa Jumalan tiettyihin ihmisiin ja ryhmiin kohdistama erityinen suosio

Selite

Raamatullinen valinnan käsite (lat. electio) nousee Vanhan testamentin ihmisten ja ryhmien valituksi (kr. eklektos) tulemisesta. Jumala valitsee palvelukseensa profeettoja, ja arpomalla toimitetuissa poliittisissa vaaleissakin kyse on Jumalan valinnasta. Erityisen merkittävä on Israelin valinta Jumalan omaksi kansaksi (5. Moos. 7:6, 14:2).

Uusi testamentti jatkaa tätä valinnan määrittelyä. Jeesus opettaa: "Minä valitsin teidät", so. opetuslapset ja yleisemmin seuraajansa (Joh. 6:70, 13:18). Kristityt ovat Jumalan uusi valittu kansa (1. Piet. 1:9). Augustinuksen ja Calvinin kehittämä oppi ennaltamääräävästä armonvalinnasta jatkaa tätä raamatullista teemaa.

Valinnan teema ei tässä asiayhteydessä liity juurikaan ihmisen tahdonvapauteen tai ylipäätään filosofiaan. Kyseessä on eräänlainen armon ja pelastuksen kiertoilmaus. Armonvalinta on keskeinen reformoidussa teologiassa ja tuttu myös roomalaiskatolisessa teologiassa. Luterilaisuudessa se on jäänyt varsin syrjään ja termi saattaa siksi suomalaisessa kristillisyydessä viedä ajatukset pikemmin filosofiaan kuin pelastusoppiin. Klassisessa läntisessä perinteessä Jumalan tahto on aina muuttumaton, eikä Jumalan valinta siksi sisällä esimerkiksi mielenmuutoksen tai ajallisen päätöksenteon ajatusta.

Erikieliset vastineet

divine election	englanti (English)
élection	ranska (français)
Gnadenwahl	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

TeinonenS&R2003

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.12.2025: Teologia:valinta. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:valinta.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →