Teologia:sielunhoito
sielunhoito
| sielunhoito |
Suomen termi sielunhoito vastaa saksan ilmausta Seelsorge, joka puolestaan pohjautuu latinan ilmauksiin cura pastoralis, cura animarum. Termin kaukaiset taustat ovat kreikkalaisessa filosofiassa (epimeleia tes psykhes). Vaikka cura viittaa koko seurakunnan hoitoon, reformaatiosta nykypäivään saakka sielunhoito on enenevässä määrin keskittynyt papin ja seurakuntalaisen yksilölliseen kohtaamiseen. Kollektiivin kohtaamisen vanhat käytännöt saattavat silti esiintyä uskonnollisessa tekstissä. Myös seurakuntalaisten välinen "keskinäinen lohdutus" on eräs juonne protestanttisen sielunhoidon pitkää historiaa.
1900-luvun varrella sielunhoidon ja psykologian väliset yhteydet tiivistyivät, ja pappisasiantuntijoilta edellytettiin laajempia psykologian tai psykoterapian opintoja. Psykologian tapaan "sielun" käsite ymmärrettiin metaforisesti, persoonien yksilöllisenä kohtaamisena ja auttamisena. Painopiste siirtyi puhumisesta kuuntelemiseen. Kolmannella vuosituhannella tilannetta muuttaa psykologian kehitys lääkärintoimen kaltaiseksi luonnontieteeksi, joka korostaa ammattipätevyyttä. Kristillinen sielunhoito ei kilpaile ammattipsykologian kanssa, vaan pyrkii yhdistämään omaa pidempää traditiotaan kuuntelemisen ja terapian praksikseen. Tällöin esimerkiksi ruumiillisuuden ja kuolevaisuuden klassiset teemat määrittävät sielunhoitoa.
Englannin termin counseling yleistyminen moniammatillisissa hoitokonteksteissa vie sielunhoitoa hyvin moninaista katsomusten kenttää kohti. Ala voi tällöin yhtäältä painottua papin työn kautta (pastoral counseling), mutta toisaalta sekulaareissa toimintaympäristöissä lähestulkoon katsomusneutraalin vierelläkulkijan suuntaan.Erikieliset vastineet
| pastoral counseling | englanti (English) | |
| cure d'âme | ranska (français) | |
| Seelsorge | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 7.12.2025: Teologia:sielunhoito. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:sielunhoito.)