muistaminen


muistaminen

Määritelmä teologiassa teko, joka tuo menneisyyden asian nykyiseksi ja vaikuttaa näin yksilön ja ryhmän itseymmärrykseen

Selite

Länsimaisessa aatehistoriassa muistaminen (lat. memoria, recollectio) on eräänlainen sisäinen aisti, jonka avulla menneisyyden asiat voidaan tuoda nykyhetkeen ihmismielessä. Tämän kyvyn vuoksi muisti on myös identiteetin lähde: aamulla herätessäni muistan olevani sama henkilö kuin eilen.

Kristillisessä teologiassa muistaminen liittyy erityisen tärkeällä tavalla ehtoolliseen, jonka Jeesus asetti pääsiäisaterialla sanomalla "tehkää tämä minun muistokseni" (Luuk. 22:19, 1. Kor. 11:24-25). Kaikkien kirkkojen ehtoollisopissa tällainen muistamisen kautta nykyistäminen on olennaisella sijalla. Se, että luterilainen käsitys ehtoollisen reaalipreesenssistä ei pidä pelkkää muistamista riittävänä nykyistämisenä, ei tarkoita itse muistamisen väheksymistä. Syömisen ja muistamisen asiayhteys on ikiaikainen uskonnonhistoriallinen teema, jolla lienee myös kognitiivinen tai jopa neurologinen perusta.

Ehtoollisen lisäksi muistaminen esiintyy teologisena aiheena monissa eri yhteyksissä, usein kuolemaan, pyhimyksiin, esirukoukseen tai muistomerkkeihin liittyen. Anteeksiantamisessa muistamisen ja unohtamisen monisäikeinen vuorovaikutus on tärkeää. Tradition ja opetusviran siirtämisessä painotetaan oikeanlaiseen muistamiseen liittyviä kysymyksiä. Apostolisuus kirkon tuntomerkkinä liittyy näihin seikkoihin. Muistaminen koostaa siis paitsi yhden persoonan, myös erilaisten ryhmien identiteettiä pitkän ajan kuluessa. Agricolan sana.

Erikieliset vastineet

remembering	englanti (English)
mémoire	ranska (français)
Erinnerung	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Religion2005

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 8.12.2025: Teologia:muistaminen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:muistaminen.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →