pelko


pelko

Määritelmä teologiassa Jumalaan tai toiseen ihmiseen kohdistuva etäisyyden ja huolen värittämä asenne tai tunne

Selite

Pelko on antiikista nykypäivään yksi ihmisen perustunne ja sellaisena monien eri tieteenalojen termi. Antiikin tunneteorioissa pelko oli tulevaisuuteen kohdistuva negatiivinen odotus ja sellaisena niin toivosta (myönteinen tulevaisuus) kuin surusta (kielteinen nykyisyys) erilainen. Raamatussa ja esimerkiksi Lutherin katekismuksissa jumalanpelko esitetään tyypillisesti tarpeellisena ja jopa myönteisenä kunnioittamisen asenteena (esim. Katekismuksen käskyselitykset: "meidän tulee niin pelatä ja rakastaa Jumalaa, että..."). Toisaalta Uusi testamentti toteaa, että "pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkottaa pelon" (1. Joh. 4:18).

Pelon teologiaan liittyy näin jonkinlainen ambivalenssi. Tuomas Akvinolaisen mukaan pelon kohteena on paha, ja näin jumalanpelkokin liittyy sellaiseen kunnioitukseen, jonka tarkoituksena on pahan hallinta. Pelon syynä voi pahasta kohteesta huolimatta olla Tuomaan mukaan myös rakkaus (Summa II/1 q42 a1 ja q43 a1). Lopulta jumalanpelossa on kyse "pelon lahjasta" tai "lapsen kunnioituksesta" (lat. timor filialis), jotka ovat myönteisiä asioita niin että tämä pelko on viisauden alku (Summa II/2 q19, Job 28:28). Agricolan sana.

Erikieliset vastineet

fear	englanti (English)
peur	ranska (français)
Furcht	saksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

Religion2005, Tuomas2023

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.12.2025: Teologia:pelko. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:pelko.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →