taktinen tulonjako


taktinen tulonjako	(ehdotettu)

Määritelmä tulonjaon käyttäminen poliittisen ohjelman äänien (tai jonkin äänien funktion) maksimointiin, tyypillisesti omaa etuaan ajattelevilta äänestäjiltä

Selite

Avinash Dixit ja John Londregan nimesivät taktiseksi tulonjaoksi^[1] merkittävissä poliittisen taloustieteen teorioissa^[2]^[3]^[4]^[1] mallinnettun mekanismin, jossa tulonjako on seurausta poliittisesta kilpailusta vaalitulostaan maksimoivien poliitikkojen välillä. Jos politiikot ovat riskineutraaleja ja pystyvät kohdistamaan tulonsiirtoja yhtä tehokkaasti kaikille äänestäjäryhmille, mallit ennustavat, että taktinen tulonjako suosii liikkuvia äänestjiä, eli äänestäjiä, joiden todennäköisyys äänestää yhtä tai toista ohjelmaa reagoi tulonsiirtoihin eniten. Riskejä välttelevät politiikot, tai politiikot joiden on helpompi kohdistaa tulonsiirtoja ydinäänestäjilleen, saattavat sen sijaan suosia äänestäjiä, jotka todennäköisesti muutenkin kannattavat heitä.

↑ ^1,0 ^1,1 Dixit&Londregan1996
↑ Cox&McCubbins1986
↑ Lindbeck&Weibull1987
↑ Dixit&Londregan1995

Erikieliset vastineet

tactical redistribution

englanti (English)

Käytetyt lähteet

Dixit&Londregan1996, Cox&McCubbins1986, Lindbeck&Weibull1987, Dixit&Londregan1995

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.12.2025: Taloustiede:taktinen tulonjako. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Taloustiede:taktinen tulonjako.)

Siirry tarkastelemaan sivun muokkaushistoriaa →

[:0-1] 1,0 ^1,1 Dixit&Londregan1996

[2] Cox&McCubbins1986

[3] Lindbeck&Weibull1987

[4] Dixit&Londregan1995

[1]

[2]

[3]

[4]