Teologia:kaikkivaltius
kaikkivaltius
| kaikkivaltius |
Määritelmä
teologiassa Jumalan ominaisuus, jonka avulla Jumala voi toteuttaa tahtonsa
Selite
Kreikkalaisessa Septuagintassa määre pantokrator, kaikkivaltias, sanotaan usein Jumalasta. Uusi testamentti ja myöhemmät uskontunnustukset jatkavat tätä sanankäyttöä. Termin taustalla on juutalaisuus ja liturginen kielenkäyttö eikä kreikkalainen filosofia. Myöhemmässä latinankielisessa teologiassa kaikkivaltius (lat. omnipotentia) alettiin ymmärtää tarkemmin Jumalan mahdollisuuksien erittelyksi. Tällaisessa käytössä termiin liittyy sekä loogisia että moraalisia paradokseja (esim. omaa tahtoa vastaan toimiminen, toisten persoonien vapaus, pahan salliminen). Filosofisesti tulkittu kaikkivaltius on monissa modernin teologian suuntauksissa kiistetty. Uskontunnustukset eivät käytä omnipotenssi-termiä, vaan ei-filosofisia valtaa tarkoittavia sanoja (almighty, Allmacht, toute-puissance). Agricolan sana.
Erikieliset vastineet
| almighty | englanti (English) | |
| omnipotence | englanti (English) | |
| toute-puissance | ranska (français) | |
| Allmacht | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Religion2005, VainioOP&KemppainenL2014
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 6.12.2025: Teologia:kaikkivaltius. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:kaikkivaltius.)