Teologia:dialektinen teologia
dialektinen teologia
| dialektinen teologia |
Ensimmäisen maailmansodan jälkeinen pessimismi ihmisen ja kulttuurin edistyksen suhteen synnytti saksalaisella kielialueella laajan liikkeen, joka painotti Jumalan ja Jumalan sanan toisenlaisuutta ja ihmisen vaikeutta kohdata tämä toisenlaisuus. Ilmaus "dialektinen teologia" tämän liikkeen nimenä voidaan tulkita joko filosofisen erittelyopin (dialektiikka) tai Jumalan sanan ja ihmisen dialogin näkökulmasta käsin.
Vuosina 1919-1933 kukoistaneen suuntauksen johtohahmo oli Karl Barth, joka hylkäsi luonnollisen teologian, taisteli liberaalia kulttuuriajattelua vastaan ja korosti ilmoituslähtöistä Jumalan sanaa. Vuodesta 1933 eteenpäin Barthin taistelu kohdistui ennen muuta Natsi-Saksaa vastaan. Maltillisemmin Barthia seurasivat Friedrich Gogarten ja Emil Brunner.
Toinen keskeinen johtohahmo oli raamatuntutkimuksen uudistaja Rudolf Bultmann, joka lanseerasi myyteistä riisumisen ja eksistentiaalisen uudelleentulkinnan ohjelmia, taustavaikuttajanaan filosofi Martin Heidegger. Barthista poiketen Bultmann hyväksyi ja radikalisoi historiallis-kriittisen raamatuntulkinnan.
Barthin ja Bultmannin elämäntyössä heidän vaikutuksensa dogmatiikkaan (Barth) ja Uuden testamentin eksegetiikkaan (Bultmann) on lopulta merkittävämpi kuin dialektisen teologian kausi (noin 1919-1933). Barth on lisäksi 1900-luvun poliittisen teologian avainhahmo.Erikieliset vastineet
| dialectical theology | englanti (English) | |
| théologie dialectique | ranska (français) | |
| dialektische Theologie | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 25.12.2025: Teologia:dialektinen teologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:dialektinen teologia.)