Teologia:analogia
analogia
analogia |
Klassiseen filosofiaan perustuva analogian (kr. analogia, lat. proportio) käsite on läntisessä teologiassa erityisesti Tuomas Akvinolaisen hahmottama uskonnollisen ajattelun väline. Analogisen termin tavallinen ja uskonnollinen merkitys eivät ole keskenään ekivookkisia eli homonyymisia (kuten suomen numero kuusi ja kuusipuu), mutta eivät myöskään univookkisia eli synonyymisiä (kuten suomen mänty ja petäjä). Esimerkiksi maallinen ja taivaallinen ”isä” muistuttavat toisiaan mutta nämä merkitykset eivät ole synonyymisiä eli samaa tarkoittavia. Kyseinen analogia voi liittyä termin käyttöintentioon (isällä on valtaa) tai termin kuvaamien asioiden kaltaisuuteen (Jumala on pitkäpartainen vanha mies).
Katolisen standarditulkinnan, niin kutsutun olemisen analogian (analogia entis) mukaan teologisilla käsitteillä on asioiden kaltaisuus maallisiin asioihin verrattaessa, mutta kuitenkin niin, että maallisten ja hengellisten asioiden välinen erilaisuus on tätä kaltaisuutta paljon suurempi. Olemisen analogian myötä voidaan puhua jossain määrin ”luonnollisesta teologiasta” siinä mielessä, että maallinen ja luonnollinen järkipuhe voi auttaa Jumalan tuntemisessa. Toisaalta katolinen ja ortodoksinen mystiikka voi sitoutua myös ”negatiiviseen teologiaan”, jossa mitkään luonnolliset määreet eivät valaise Jumalaa.
Protestanttisessa teologiassa asetetaan toisinaan olemisen analogian vaihtoehdoksi ”uskon analogia” (analogia fidei, Room. 12:6). Tämän erityisesti Karl Barthin muotoileman opin mukaan analogiasuhde kulkee ylhäältä alas siten, että Jumalan kääntyminen ihmiskunnan puoleen muodostaa kaiken uskonnollisen vertaamisen ajatuksellisen ennakkoehdon.Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.12.2024: Teologia:analogia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:analogia.)