Teologia:rekapitulaatio
rekapitulaatio
| rekapitulaatio |
Latinan sana recapitulatio vastaa Ef. 1:10-11 esiintyvää kreikan ilmausta, jonka mukaan Kristus yhdistää ihmiskunnan Jumalan armotahdon mukaisesti pelastuksen perillisiksi. Kristus on tällöin uusi Adam ja ihmiskunnan uusi ”pää” (lat. caput), joka onnistuu siinä missä ensimmäinen Adam epäonnistui. Ruotsalaisen Gustav Aulénin tutkimusten vaikutuksesta rekapitulaatio-oppi käsitetään nykyteologiassa patristiikan ja itäisen kristikunnan muotoilemaksi vaihtoehdoksi Anselm Canterburylaisen laatimalle läntiselle, juridispainotteiselle sovitusopille.
Rekapitulaatio-oppien eri versioissa ajatellaan, että Kristus ”kuolemalla kuoleman voitti” ja pystyy siksi viemään ihmiskunnan kohti pelastusta ja pois pahuuden vallasta. Rekapitulaatio-oppi ei välttämättä tarvitse tuekseen oikeudellisia ajatuksia rangaistuksesta, hyvityksestä ja lunnaiden maksusta, joskin nämä piirteet saattavat esiintyä sen historiallisissa asiayhteyksissä.
Nykyteologiassa erilaiset rekapitulaatio-opit ovat suosittuja sen tähden, että ne tarjoavat ensimmäisen vuosituhannen kristinuskoon kiinnittyvän vaihtoehdon Anselmin ongelmalliseksi koetulle hyvitysopille. Ne ovat tuttuja myös luterilaisuudessa. Esimerkiksi Mikael Agricola kuvaa sovituksen Uuden testamentin alkupuheessaan pitkälti rekapitulaatio-opin mukaisesti.
Rekapitulaatio-opin tietynlaisena heikkoutena on se, että käsitys ei varsinaisesti anna Kristuksen ristinkuolemaan teologista selitystä tai järjellistä perustelua. Se on yhteensopiva Nikean tunnustuksen opettaman sijaisuuden (meidän puolestamme) ja edunsaannin (meidän pelastuksemme tähden) kanssa. Näiden oppien sisällöllisen toimintatavan lähemmän selittämisen sijasta rekapitulaatio tyytyy kuvaamaan pahan vallan voittamista.Erikieliset vastineet
| recapitulation | englanti (English) |
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Teologia:rekapitulaatio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:rekapitulaatio.)