Pohjois-Amerikan tutkimus:reservaattipolitiikka
reservaattipolitiikka
reservaattipolitiikka |
Aluksi ideologian tavoitteena oli luoda yksi suuri "intiaanialue", Intiaaniterritorio Mississippijoen länsipuolelle. Ajattelu kulminoitui 1830-luvulla, jolloin tuhansia idän intiaaneja pakkosiirrettiin länteen. Nämä pakkosiirrot tunnetaan nimellä Kyynelten tiet. Reservaattipolitiikan vuoksi nykyisessä Oklahoman osavaltiossa asuu paljon intiaaneja, jotka eivät alun perin siellä asuneet. Vastaavasti Mississippijoen itäpuolella asuu nykyisin suhteellisen vähän intiaaneja.
Vuonna 1851 Yhdysvalloissa siirryttiin varsinaiseen reservaattipolitiikkaan, jonka tavoitteena oli siirtää yksittäiset kansat erillisiin, heille varatuille alueille eli reservaatteihin. Politiikka johti muun muassa 1800-luvun lopun suuriin intiaanisotiin, joiden seurauksena viimeisetkin Yhdysvaltain alueen intiaanit pakotettiin reservaatteihin. Myös Kanada seurasi Yhdysvaltain esimerkkiä perustamalla alueensa kansoille reservaatteja.
Kummassakin maassa reservaattipolitiikalla haluttiin tehdä intiaaneista niin sanotusti sivistyneitä kristittyjä ”valkoisen miehen” kopioita eli heidät haluttiin assimiloida valtakulttuuriin (ks. assimilaatiopolitiikka). Reservaateissa heidän odotettiin joko nousevan barbariasta sivistykseen tai tuhoutuvan kokonaan. Jotkut valkoiset uskoivat, että reservaatit olivat ainoa keino suojella intiaaneja valkoisten ahneudelta. Sekä Yhdysvaltain että Kanadan reservaattipolitiikka on muuttunut paljon 1800-luvun lopun ja 1900-luvun aikana. Silti reservaatit ovat yhä olennainen osa sekä yhdysvaltalaista että kanadalaista järjestelmää.Erikieliset vastineet
reservation policy | englanti (English) |
Käytetyt lähteet
Andersson&Hämäläinen&Kekki2013
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Pohjois-Amerikan tutkimus:reservaattipolitiikka. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Pohjois-Amerikan tutkimus:reservaattipolitiikka.)