Siirry sisältöön

Kielitiede:yksinpuhe

Tieteen termipankista

yksinpuhe

Tämä sivu on vielä tarkistamatta
yksinpuhe (ehdotettu)
(määritelty Lev Vygotskin mukaan)
Määritelmä

Vygotskin mukaan lapsen egosentristä harjoittelu-, harkinta- ja suunnittelupuhetta, jonka lähtökohtana ja mallina on sosiaalinen vuorovaikutus ja joka harjoittelun kautta sisäistyy ja vaikuttaa lapsen kielenkehitykseen[1]

  1. Vygotsky (1934/1962 ja 1930/1978)
Selite Vygotskin tarkoittamassa mielessä lasten egosentrinen yksinpuhe on ulkoisen ja sisäisen puheen siirtymämuoto, joka sisäiseksi puheeksi muunnuttuaan alkaa organisoida lapsen ajattelua. Tämä prosessi kuuluu Vygotskyn sisäistymisteoriaan. Kielitieteen kannalta merkille pantavia ovat sosiaalisista tilanteista siirrejäljitellyt kielen kimpaleet ("konstruktiot"), jotka sisäistymisprosessissa voivat kuljettaa mukanaan funktionaalisia ja indeksisiä merkityspiirteitä. Ks. esimerkiksi itsesäätely, pinnasänkypuhe, roolinvaihtojäljittely, joista viimeksi mainitun Tomasello (2019) yhdistää Vygotskyn sisäistymisteoriaan.
Lisätiedot Lev Vygotski ei hyväksynyt Piaget’n käsitystä egosentrisestä puheesta. Piaget'n egosentrisen puheen määrittelyssä korostuu se, että lapsi ei piittaa kenelle hän puhuu ja kuka häntä kuuntelee. Kysymys on siis lähinnä puheen suuntaamisesta. Näin tulkittuna jäävät huomiotta puheen yhteys sosiaaliseen ympäristöön ja lapsen varhainen, jo puhetta edeltävä intersubjektiivisuus. (Trevarthen C1979)

Lähikäsitteet

Käytetyt lähteet

PiagetJ1959, PiagetJ1962, TomaselloM2019, TrevarthenC2011, Vygotsky 1978, Vygotsky1962, KauppinenA2020

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 23.12.2025: Kielitiede:yksinpuhe. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:yksinpuhe.)