Pohjois-Amerikan tutkimus:henkitanssi

    Tieteen termipankista

    henkitanssi

    henkitanssi
    aavetanssi (vältettävä)
    Määritelmä vuosina 1889 ja 1890 Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen keskuudessa levinnyt uskonnollinen liike
    Selite

    1880-luvun lopun henkitanssiliike pohjautui osaltaan jo 1870-luvulla Suuren syvänteen intiaanien parissa kannatusta saaneeseen samannimiseen liikkeeseen, mutta sai kannatusta paljon laajemmalla alueella. Henkitanssin perimmäinen ajatus oli, että tulee aika, jolloin kaikki intiaanit, niin elävät kuin kuolleet, eläisivät ikuisesti onnellisina vailla kuolemaa, sairautta ja kurjuutta. Uudessa maailmassa ei olisi sijaa valkoiselle miehelle. Ainoastaan intiaanit selviäisivät suuresta maanjäristyksestä, jossa maailma muotoutuisi uudelleen. Tämän piti tapahtua yliluonnollisen voiman avulla, ilman ihmisten avustusta tai asioihin puuttumista. Intiaanien tehtäväksi jäi tanssia, rukoilla ja odottaa.

    Uuden uskonnon profeetta oli paiute-intiaani Wovoka, joka syntyi noin vuonna 1858 Mason Valleyssa Nevadassa. Wovokan lapsuus on jäänyt hämärän peittoon, mutta jo nuorena hän tuli tunnetuksi näyistään ja voimakkaista transseistaan. Teini-ikäisenä hän oli työssä David Wilson -nimisen viljelijän maatilalla, missä hän tutustui muun muassa kristinuskon oppeihin. Siellä hän sai myös nimen Jack Wilson. Vuonna 1889 maatessaan sairaana mökissään Wovoka vaipui jälleen syvään transsiin. Samaan aikaan aurinko pimeni, ja kun aurinko ”kuoli”, myös Wovoka ”kuoli”. Herättyään kuolleista hän kertoi käyneensä taivaassa ja tavanneensa Jumalan sekä kauan sitten kuolleita ihmisiä.

    Jumala antoi Wovokalle uuden tanssin sekä elämänohjeet, jotka hänen piti opettaa kansalleen. Lisäksi Jumala antoi hänelle voiman päättää säästä. Saamiaan ohjeita noudattaen Wovoka alkoi saarnata kansalleen ja opetti heille uuden seremonian. Wovokan sanoma vetosi intiaaneihin. Vuosien 1889 ja 1890 aikana useat intiaanikansat lähettivät edustajiaan Nevadaan kuulemaan Wovokan sanomaa. Wovokan uskonnon sanoman nopeaa leviämistä laajalle auttoivat uudet keksinnöt kuten rautatiet ja lennätin sekä sanomalehdet ja kirjeet. Vuoteen 1889 mennessä suuri joukko intiaaneja oli oppinut lukemaan, kirjoittamaan ja puhumaan englantia. Lukuja kirjoitustaitoiset intiaanit levittivät Wovokan sanomaa kirjeitse eri puolille Yhdysvaltoja. He toimivat myös tulkkeina ja käänsivät sanomalehtien ja kirjeiden tekstejä lukutaidottomille. Näin uskovien yhteiseksi kommunikaatiokieleksi muodostui vähitellen englanti. Tasangoilla käytössä oli myös perinteinen merkkikieli, jota alueen intiaanit olivat käyttäneet jo pitkään.

    Intiaanilähetystöjä saapui Wovokan luokse tuhansien kilometrien päästä matkustaen rautateitse niin paljon kuin kykenivät. Rautatiet kulkivat intiaaneille ennen kuuluneilla mailla, minkä vuoksi ne olivat intiaanien käytössä ilmaiseksi. Lähetystöt tapasivat Wovokan ja saivat oppia uuden tanssin, ja kotiin palattuaan lähetystöön kuuluneet opettivat sen omille kansoilleen. Lähettiläät levittivät tehokkaasti uutta sanomaa, mutta aina kun se välittyi kansalta toiselle, se muuttui hieman, sillä jokainen kansa ymmärsi sen oman kulttuurinsa ja historiansa kautta. Osalla intiaaneista maanjäristyksen korvasi tulva, toiset olivat valmiita ottamaan myös valkoiset miehet mukaan uuteen paratiisiin. Wovoka kuitenkin kielsi kertomasta valkoisille mitään siitä loistavasta tulevaisuudesta, joka intiaaneilla oli edessään.

    Samalla kun uskonnon sanoma muuttui, muuttui myös siitä käytetty nimi. Jotkut kansat, kuten paiutet, kutsuivat uskontoa ympyrätanssiksi sen yksinkertaisen ympyrässä suoritettavan tanssiseremonian mukaan. Suurilla tasangoilla lakotat alkoivat kutsua sitä nimellä wanagi wachipi kin eli henkitanssi. Valkoiset uudisasukkaat omaksuivat nopeasti englanninkielisen nimen Ghost Dance, jolla Wovokan uskonto yhä tunnetaan.

    Laajimmillaan Wovokan uskontoa harjoitettiin alueella, joka ulottui Kanadasta Texasiin ja Missourijoelta Yhdysvaltain läntiselle rannikolle. Yhteensä noin 30 kansaa ja kymmeniä tuhansia intiaaneja harjoitti uskonnollisia seremonioita Wovokan ohjeiden mukaan vuosien 1889 ja 1890 aikana. Lakotojen harjoittamana henkitanssi herätti levottomuutta valkoisissa ja johti Yhdysvaltain armeijan lähettämiseen lakotojen reservaatteihin marraskuussa 1890. Tästä puolestaan seurasi Wounded Kneen verilöyly, jossa Yhdysvaltain armeija surmasi noin 250 lakotaa 29. joulukuuta 1890.

    Henkitanssi on joskus suomennettu virheellisesti termillä ”aavetanssi” tanssin englanninkielisessä nimessä käytetyn sanan ghost vuoksi. Henkitanssin seremoniaan kuului tärkeänä osana näkyjen kokeminen. Näkykokemuksissa intiaanit tapasivat kuolleiden sukulaistensa henkiä, mikä oli monille intiaanikansoille täysin luonnollista ja osa monia uskonnollisia seremonioita. Aaveet tai kummitukset, joihin englanninkielinen Ghost Dance tai suomenkielinen aavetanssi viittaavat, olivat sen sijaan pelottavia olentoja eikä niihin haluttu pitää mitään yhteyttä. Henkitanssi on kulttuurisesti tarkempi ja parempi käännös.
    Lisätiedot Käsitesivu pohjautuu teokseen: Andersson, Rani-Henrik, Riku Hämäläinen ja Saara Kekki (2013). Intiaanikulttuurien käsikirja: Kulttuurin, historian ja politiikan sanastoa. Helsinki: Gaudeamus.

    Erikieliset vastineet

    Ghost Danceenglanti (English)

    Käytetyt lähteet

    AnderssonR&HämäläinenR&KekkiS2013

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Pohjois-Amerikan tutkimus:henkitanssi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Pohjois-Amerikan tutkimus:henkitanssi.)