Teologia:ehtoollinen
ehtoollinen
| ehtoollinen |
Ehtoollinen on ortodoksisen ja roomalaiskatolisen kirkon sakramenteista kaikkein tärkeimpiä. Sen katsotaan usein määrittelevän kirkon identiteettiä, kristityn jäsenyyttä kirkossa ja oikeaa pappisvirkaa. Myös luterilaisessa ja anglikaanisessa kirkkokunnassa ehtoollisen sakramentti on samaan tapaan kirkon syvintä merkitystä esiin tuova. Reformoidussa ja vapaakirkollisessa perinteessä ehtoollinen tai sitä vastaava pyhä toimitus on yleensä keskeinen, mutta siinä halutaan myös tietoisesti poiketa vanhojen kirkkojen käytännöistä.
Ehtoolliseen liittyvä terminologia on eri kielissä ja kirkkokunnissa runsasmuotoista, sillä sananvalinnoilla tuodaan esiin omaa erityistä identiteettiä. Suomen ”ehtoollinen” seuraa saksalaisen protestantismin vastaavaa ilmausta das Abendmahl. Ilmausta voi korostaa etuliitteillä ”Herra” ja ”pyhä”, esim. vanhoissa kirkollisissa ilmoituksissa HPE = Herran pyhä ehtoollinen. Jumalanpalveluksen uudistamisen myötä suomessa on nykyään yleistynyt ”messu”, joka tarkoittaa ehtoollisjumalanpalvelusta. Sanalla ”messu” on monissa kielissä roomalaiskatoliseen jumalanpalvelukseen kiinnittyvä merkitys. Myös sanaa ”liturgia” voidaan käyttää merkityksessä ”ehtoollisjumalanpalvelus”, erityisesti asiayhteydessä ortodoksiseen kirkkoon ja sen teologiaan. Teologisessa yleiskielessä termin liturgia yhteys ehtoolliseen on kuitenkin ohuempi kuin termin messu.
Katolisessa maailmassa ehtoollisesta käytetään yleisesti myös kreikkalaisperäistä ilmausta ”eukaristia”, joka sananmukaisesti viittaa kiitosateriaan, mutta korostaa samalla sakramentin vanhakirkollista ja liturgista luonnetta. Teologian piirissä voidaan puhua ”eukaristisesta ekklesiologiasta”, jolloin tarkoitetaan ehtoollisen merkitystä koko kirkkoa konstituoivana asiasta. Puhetapa on sinällään katoliseen, ortodoksiseen ja anglikaaniseen sanankäyttöön liittyvä. Toki luterilaisten keskeinen kirkko-oppi, Augsburgin tunnustus §7 määrittelee sekin kirkon ehtoollisjumalanpalvelukseen liittyen (vrt. Apt. 2:41-42, 46).
Monissa kielissä on niin ikään yleistynyt latinaan pohjautuva sana kommuunio, joka voi tarkoittaa kirkkoa tai seurakuntaa uskovien yhteytenä, mutta myös ehtoollista erityisesti katolisessa perinteessä. Esimerkiksi englannissa voidaan erotella näin: Communion, Holy Communion = ehtoollinen; First Communion = ensimmäinen kristityn nauttima ehtoollinen, erityisesti konfirmaation yhteydessä; Last Supper tai Passover meal = Kristuksen kiirastorstain ateria, josta suomeksi käytetään ilmauksia pyhä ehtoollinen, viimeinen ehtoollinen ja pääsiäisateria (esim. Luuk. 22:14-20, juutalaiseen pääsiäiseen viitaten).
Matalakirkollisessa ja ei-sakramentaalisessa perinteessä puolestaan vältetään termejä eukaristia ja kommuunio. Tällöin voidaan puhua esimerkiksi muistoateriasta tai Herran pöydästä. Suomen kielessä näille erotteluille ei ole vakiintuneita vastineita, ja yleistermi ehtoollinen (engl. the Lord’s Supper, Holy Communion, the Eucharist) voidaan ymmärtää eri tavoin. Vakiintunein suomalainen tapa onkin käyttää mahdollisimman usein termiä ”ehtoollinen”, ja erotella sen käyttötapoja erillisillä selityksillä. Englanninkaan termit eivät ole tarkkarajaisia. The Lord’s Supper on enemmän protestanttinen, Holy Communion ja the Eucharist ovat puolestaan enemmän katolilaisia. Kirkkojenvälisissä asiakirjoissa käytetään yleisimmin ilmausta the Eucharist, mutta muutkaan termit eivät ole poissuljettuja.Erikieliset vastineet
| Holy Communion | englanti (English) | |
| the Eucharist | englanti (English) | |
| the Lord's Supper | englanti (English) | |
| das Abendmahl | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Kärkkäinen2017, Mannion&Mudge2008
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Teologia:ehtoollinen. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:ehtoollinen.)