Teologia:auktoriteetti kirkossa
auktoriteetti kirkossa
| auktoriteetti kirkossa |
Kristinuskon päätraditioilla on vakiintuneita käsityksiä omien päätöksiensä normatiivisista lähteistä ja niiden tulkintaan valtuutetuista tahoista. Erityisesti ekumeenisessa keskustelussa tätä asiakokonaisuutta kutsutaan termillä auktoriteetti. Historiallisesti asiakokonaisuus palautuu yhtäältä keskusteluun paavin vallasta, toisaalta reformaation keskusteluun Raamatun arvovallasta.
Ortodoksisessa kirkossa Raamatun ohella seitsemän ekumeenisen kirkolliskokouksen päätökset muodostavat auktoritatiivisen lähteen. Opillisten päätösten lisäksi tärkeässä asemassa ovat näiden kirkolliskokousten kaanonit, jotka säätelevät kirkon omaa hallintoa. Paikalliskirkossa tätä lähteistöä tulkitsee piispa, lähtökohtaisesti yhteydessä toisiin piispoihin ja kokonaiskirkon ylimpään johtoon.
Katolisessa kirkossa Raamatun lisäksi kirkon traditio muodostaa opin lähteen. Traditioon luetaan 21 yleistä kirkolliskokousta sekä paavien normatiivisia kirjoituksia. Tämän oppiperustan ylin tulkitsija on paavi. Niin kutsutun konsiliarismin mukaan kirkolliskokoukset ovat vähintään paavin veroisia opin muotoilussa ja tulkinnassa. Paikalliskirkossa piispa johtaa oppien tulkintaa. Katolisesta auktoriteettimallista puhutaan usein Raamattu ja traditio -periaatteena. Katolisen kirkon opetusvirka (lat. magisterium) vastaa opin kokonaisuuden oikeellisuudesta. Opetusviran haltijoita ovat ensisijaisesti piispat ja papit.
Protestanttisissa kirkoissa noudatetaan yleensä ”yksin Raamattu” -periaatetta. Sen mukaan vain Raamatun teksti ja sen mukainen Jumalan sana on kirkon viimekätinen auktoriteetti. Opin tulkinnasta voi vastata yksittäisen seurakunnan pastori, häntä avustava vanhimmisto tai laajemman paikalliskirkon hallinto. Laajemmalla taholla on erilaisia tulkitsijoita, esimerkiksi piispa, piispainkokous, synodi tai muu paikallinen kirkolliskokous, konsistori tai kirkkohallitus. Kaikki nämä tulkitsijat ovat kuitenkin Raamatun arvovallalle alisteisia. Käytännössä myös protestanttisilla kirkoilla on jonkinlainen opetusvirka.
Auktoriteettikysymykseen liittyy runsaasti periaatteellisia ongelmia. Katolisessa mallissa tällainen on esimerkiksi kysymys paavin ja kirkolliskokousten erehtymättömyydestä. Katolinen kirkko opettaa tietyllä rajatulla tavalla, että paavi on erehtymätön. Lisäksi Raamattu ja traditio -mallissa kiinnitetään paljon huomiota erilaisten opillisten lausumien keskinäiseen yhteensopivuuteen ja ristiriidattomuuteen. Protestanttisessa yksin Raamattu -mallissa kirkon opetuksia on käytännössä helpompi muuttaa, koska monen erilaisen kannan voi tulkita olevan sopusoinnussa Raamatun kanssa, vaikka ne olisivat ristiriidassa keskenään. Modernissa maailmassa kysymys sisäisen moninaisuuden auktorisoidusta sallimisesta nousee usein esiin.
Erikieliset vastineet
| authority in the church | englanti (English) | |
| magisterium | latina (Latina) | |
| das Lehramt | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
Mannion&Mudge2008, Metso&Ryökäs2005
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Teologia:auktoriteetti kirkossa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Teologia:auktoriteetti kirkossa.)