Uskontotiede:emic ja etic
emic ja etic
| emic ja etic |
Käsitteillä emic ja etic on erityisesti antropologiassa viitattu tutkimuskohteena olevan kulttuurin tai yhteisön ja tutkijan erilaisiin näkökulmiin ja käsitteistöihin. Yhteisöllinen elämä sen jäsenten kokemana on emic-näkökulma, ja tutkijan analyyttiset tulkinnat siitä ovat etic-näkökulma. Käsite-erottelun tausta on kuitenkin kielitieteessä.
Uskontotieteessä käsite-erottelu liittyy tutkijoiden ja uskonnollisten ihmisten ja yhteisöjen väliseen eroon näkökulmien ja käsitteiden suhteen. Esimerkiksi käsitteet ”pappi”, ”temppeli” ja ”hijab” ovat emic-käsitteitä, siinä missä ”uskonnollinen ekspertti”, ”uskonnollinen tila” tai ”uskonnollinen pukeutuminen” ovat etic-käsitteitä. Käsitteiden käyttäjillä on erilaiset päämäärät, mikä heijastuu myös itse käsitteisiin.
Antropologi Thomas Eriksen korostaa, että mielekkäässä tutkimuksessa on yhdistettävä paikallinen todellisuus (emic) tutkijan vertailevaan käsitteellisen työkalupakkiin (etic) ja näin tuotettava uutta tietoa, jota ei vielä ole sen enempää tutkimuskohteella kuin tiedeyhteisölläkään. Uskontohistorioitsija Bruce Lincoln rajaa uskonnontutkijan roolia siten, että tutkimuksen tarkoituksena ei ole toimia uskonnollisten yhteisöjen kuratoijana, edustajana tai edistäjänä. Tutkijan kriittiset tavoitteet voivat olla ristiriidassa tutkimuskohteiden eli uskonnollisten ihmisten ja yhteisöjen näkemysten kanssa.Kirjoittaja: Tuomas Äystö
Kirjallisuutta:
Hughes, Aaron W. 2016. Islam and the Tyranny of Authenticity: An Inquiry into Disciplinary Apologetics and Self-Deception. Sheffield: Equinox.
McCutcheon, Russell T. 1999. The Insider/Outsider Problem in the Study of Religion: A Reader. London: Continuum.Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Uskontotiede:emic ja etic. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Uskontotiede:emic ja etic.)