Uskontotiede:työelämä ja uskonto
työelämä ja uskonto
| työelämä ja uskonto |
Määritelmä
1) työnteko on väline henkisyyden ja uskonnollisuuden harjoittamisessa, 2) henkisyys on väline työtuloksen parantamiseksi, 3) uskonnon ja uskonnonharjoittamisen asema työpaikalla ja 4) uskonnolliset instituutiot organisaatioina
Selite
Työ(elämä)n ja uskonnon tarkastelun näkökulmista ensimmäinen viittaa siihen, että työnteko itsessään on instrumentti hengellisyyteen, eräänlainen henkinen harjoite kuten meditaatio tai rukous. Toinen näkökulma taas edustaa ns. työpaikkahenkisyyttä, jossa organisaatio pyrkii hyödyntämään työntekijöidensä henkisyyttä parempien työtulosten saavuttamiseksi (esim. mindfulness organisaatioiden tarjoamana työsuorituksen parantajana). Kolmas näkökulma tarkastelee uskonnon ja työelämän käytäntöjen risteyskohtia, kuten uskonnollisten symbolien, uskontoperinteen mukaisen pukeutumisen ja rukoushetkien käytäntöjä työpaikoilla sekä pyhäpäivinä tehtävää työtä. Neljäs näkökulma tarkastelee uskontoinstituutioita organisaatioina, työnantajina ja työpaikkoina.
Lisätiedot
Kirjoittaja: Mira Karjalainen
Kirjallisuutta:
Bell, Emma & Taylor, Scott 2003, ‘The Elevation of Work: Pastoral Power and the New Age Work Ethic’, Organization 10 (2), 329–49.
Weber, Max 1990. Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki. Helsinki: WSOY.
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Uskontotiede:työelämä ja uskonto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Uskontotiede:työelämä ja uskonto.)