Uskontotiede:politiikka ja uskonto
politiikka ja uskonto
| politiikka ja uskonto |
Uskonnon ja politiikan vuorovaikutus voi olla poliittis- tai uskonnollispainotteista. Voidaan puhua uskonnosta politiikassa tai politiikasta uskonnossa. Uskonto politiikassa voi tarkoittaa poliittisten toimijoiden kuten valtionhallinnon, puolueen, yhteisön tai vaikutusvaltaisten yksilöiden tapaa hyödyntää omassa toiminnassaan uskonnollisia käsityksiä ja käytänteitä, yhteisöjä tai vaikuttajia. Yhtä lailla se voi tarkoittaa uskonnolla perusteltujen käsitysten käyttämiseen poliittisen vastustajan kritisoimisessa, kuten vetoaminen uskonnon pyhinä pidettyihin kirjoituksiin kritisoitaessa liberaaleiksi (maallisiksi) katsottuja sukupuoli- tai aborttikäsityksiä. Uskonto politiikassa voi tarkoittaa myös itsensä ei-uskonnollisiksi tai uskonnonvastaisiksi määrittelevien toimijoiden pyrkimyksiä vähentää tai lopettaa uskonnon vaikutus yhteiskunnassa. Paljon tutkittuja esimerkkejä uskonnosta politiikassa ovat vallankumoukset, kumoukselliset liikkeet ja ideologiat sekä asenteiden ja äänestyskäyttäytymisen yhteys uskonnolliseen vakaumukseen.
Politiikalla uskonnossa voidaan tarkoittaa uskonnollisten vaikuttajien (auktoriteettien, instituutioiden) tapoja hyödyntää omaksi edukseen poliittisia toimijoita ja vaikutustapoja, kuten lainsäädäntöä. Politiikka uskonnossa ilmenee esimerkiksi pyrkimyksinä tehdä uskonnollisista säädöksistä yhteiskuntaelämän perusta sekä vaatimuksina ottaa huomioon uskonnolliset käsitykset ja perinteet joissakin yhteiskunnallisissa tilaisuuksissa ja instituutioissa, kuten kouluissa tai puolustusvoimissa, vaikka yhteiskunta sinänsä ei sitoutuisi mihinkään uskontoon. Politiikka voi ”näkyä” uskonnossa myös negaationa: uskonnollinen yhteisö kieltäytyy poliittiseksi katsomastaan toiminnasta ja poliittisina pitämistään velvoitteista.
Uskontoa politiikassa on (länsimaissa) selitetty erilaisilla teorioilla ja käsitteillä, muun muassa marxilaisesta ja weberiläisestä näkökulmasta. Esimerkiksi postsekulaarien tulkintojen mukaan uskonnon ja politiikan suhde, ja itse käsitteet, tulee ymmärtää tilannekohtaisesti muuttuvana ja niin, että molemmat, myös uskonto, ymmärretään itsenäisinä toimijoina. Postsekulaaria tulkintaa edustavat esimerkiksi Jürgen Habermasin myöhäistuotanto sekä Pierre Bourdieun näkemys sosiaalisesta (symbolisesta) pääomasta.Kirjoittaja: Teuvo Laitila
Kirjallisuutta:
Bourdieu, Pierre 1989. Social space and symbolic power. Sociological Theory 7 (1), 14–25.
Bruce, Steve 2003. Politics and religion. Cambridge: Polity Press.
Graf, Friedrich Wilhelm & Meier, Heinrich (toim.) 2017. Politik und Religion: zur Daignose der Gegenwart. München: C. H. Beck.
Habermas, Jürgen 2001. Glauben und Wissen. Berlin: Suhrkamp.
Haynes, Jeffrey (toim.) 2009. Routledge handbook of religion and politics. London: Routledge.
Haynes, Jeffrey (toim.) 2021. Handbook on religion and international relations. Cheltenham, UK: Edward Elgar Publishing.
Luehrmann, Sonja 2015. Religion in secular archives: Soviet atheism and historical knowledge. New York: Oxford University Press.
Norris, Pippa & Ronald Inglehart 2011. Sacred and secular. Religion and politics worldwide. Cambridge: Cambridge University Press (online).
Pace, Enzo & Patrick Michel (toim.) 2011. Annual review of the sociology of religion, vol. 2: Religion and politics. Leiden: Brill.
Pesonen, Heikki, Sakaranaho, Tuula & Paukkunen, Sini (toim.) 2019. Uskonto ja maailmanpolitiikka. Helsinki: Gaudeamus.
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 19.11.2024: Uskontotiede:politiikka ja uskonto. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Uskontotiede:politiikka ja uskonto.)