Oikeustiede:joukkovelkakirja
joukkovelkakirja
| joukkovelkakirja |
Joukkovelkakirjat ovat useimmiten arvo-osuusmuotoisia juoksevia velkakirjoja, joita käytetään rahoitusinstrumentteina yritysrahoituksessa ja valtion sekä muiden julkisyhteisöjen rahoituksessa. Joukkovelkakirjat ovat tavallisesti julkisen kaupankäynnin tai OTC-kaupankäynnin kohteena niin, että niillä on myös jälkimarkkinat (eli sijoittajat voivat ostaa ja myydä joukkovelkakirjoja myös niiden liikkeeseenlaskun jälkeen). Joukkovelkakirjoja kutsutaan myös joukkolainoiksi. Velkojien eli sijoittajien määrää ei ole säännelty, mutta joukkovelkakirjan luonteeseen arvopaperikaupankäynnin kohteena kuuluu se, että sijoittajia on suuri joukko.
Joukkovelkakirjassa velan kokonaismäärä on jaettu pieniin osiin velkakirjoiksi tai joukkovelkakirjalainan osuuksiksi. Joukkolainaan sijoittava ostaa haluamansa määrän näitä osia tai osuuksia. Joukkolainan niin sanottu litterakoko (yhden osuuden nimellisarvo) määrittää vähimmäissijoituksen määrän, mutta vähimmäissijoitus voidaan määrätä myös litterakokoa suuremmaksi.
Joukkovelkakirjan lainaehdoissa määritellään muun muassa eräpäivä ja velan korko. Mahdollista on myös, että lainaehtoihin sisältyy kovenantteja, joilla turvataan velkakirjasijoittajan asemaa. Joukkolainalle voidaan myös asettaa vakuus. Joukkolainan haltijoille voidaan nimetä edustaja, joka valvoo joukkolainanhaltijoiden etua suhteessa liikkeeseenlaskijaan. Vakuudellisessa joukkolainajärjestelyssä nimetään vakuusagentti, joka huolehtii vakuuden säilyttämisestä, rahaksi muuttamisesta ja muusta vakuuteen kohdistuvasta oikeudellisesta määräämisestä velkojien yhteiseen lukuun.
Koska arvo-osuusmuotoinen joukkovelkakirja listataan usein pörssiin, joukkolainan liikkeeseenlasku ja liikkeeseenlaskija tulevat yleensä arvopaperimarkkinaoikeudellisten tiedonantovelvollisuuksien piiriin. Tämä voi merkitä velvollisuutta laatia liikkeeseenlaskijan taloudellista tilaa kuvaava listalleottoesite ja muita tiedonantovelvollisuuksia sijoittajia kohtaan.
Joukkovelkakirjoihin sovelletaan velkakirjalakia (622/1947) yleislakina. Lisäksi sovellettavaksi voivat tulla arvopaperimarkkinalain (74/2012) säännökset, EU:n esiteasetus ((EU) 1129/2017) sitä täydentävine komission asetuksineen ja laki joukkolainan haltijoiden edustajasta (574/2017).Kirjoittaja: Sakari Wuolijoki
Käytetyt lähteet
HE 48/2017 vp, Heinonen&Saarela2015, s. 28-78
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Oikeustiede:joukkovelkakirja. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:joukkovelkakirja.)