Historia:postilla
postilla
| postilla |
Määritelmä
alun perin jumalanpalveluksessa luettavien evankeliumitekstien nimitys, joka sittemmin vakiintui tarkoittamaan Raamatun tekstejä selittäviä saarnatekstejä ja sittemmin erityisesti luterilaisia saarnakokoelmia
Selite
Postilla on alun perin Raamatun evankeliumeista jumalanpalveluksessa luettavien tekstikatkelmien nimitys, jonka kantana on latinankielinen ilmaus post illa verba textus, 'näiden sanojen jälkeen'. Lännen kirkossa ja sittemmin erityisesti luterilaisuudessa postilla-termi vakiintui jo keskiajalla tarkoittamaan epistolatekstejä seuraavia ja niitä selittäviä saarnatekstejä ja edelleen oppineiden teologien muiden pappien avuksi laatimia saarnakokoelmia. Suomessa tunnetuimman ja kirkkohistoriallisesti tärkeimmän postillan, saarnakokoelmasta viralliseksi jumalanpalveluskirjaksi laajennetun noin 2300-sivuisen teoksen julkaisi Ericus Erici Sorolaisen vuosina 1621–1625, ja Sorolaisen kolmiosaista saarnametodia (johdanto, tekstin selitys, sovellutus) noudatettiin Suomessa yleisesti 1600-luvulla, ja sen vaikutus näkyi vielä pitkään myöhemminkin. 1800-luvulla suomeksi julkaistiin myös Martin Lutherin postilla, joka sai suuren suosion paitsi luterilaisten pappien keskuudessa, myös maallikoiden hartauskirjana. Myös muita postilloita on suomeksi kirjoitettu ja julkaistu useita.
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Historia:postilla. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:postilla.)