Kamppailuntutkimus:kupurakilpi

Tieteen termipankista

kupurakilpi

kupurakilpi
Määritelmä pieni keskikahvainen kilpi
Selite

Herbert Schmidt on määritellyt kupurakilven keskikahvaiseksi kilveksi, jonka läpimitta on enintään n. 45 cm. Kupurakilven pieni koko mahdollistaa sen käytön muun muassa asekäden suojaamiseen ja lyömäaseena sekä sen helpon kantamisen miekan kanssa vyöllä. Schmidtin typologia erottelee kupurakilvet muodon (I: pyöreä, II: nelikulmainen, III: soikea tai pisaran muotoinen) ja läpileikkauksen (a: litteä, b: kovera, c: kupera, d: aaltomainen) perusteella. Tyyppien Ib ja Ic kupurakilvissä on usein keskellä jonkinlainen piikki.

Nimitys kupurakilpi viittaa siihen, että kilvenkupura muodostaa merkittävän osan kilven pinta-alasta. Yleensä kupurakilvistä puhuttaessa tarkoitetaan keski- ja uuden ajan eurooppalaisia pieniä kilpiä. Antiikin vastineena voidaan pitää traakialaista, yleensä puolikuun muotoista kilpeä (lat. pelta, kr. πέλτη).

Vanhin lähde kupurakilven (buklari) käytöstä on norjalainen ruhtinaspeili Konungsskuggsjá 1200-luvun puolivälistä. Vanhin tunnettu varsinainen kamppailukirja, 1300-luvulta peräisin oleva latinankielinen käsikirjoitus Leeds, Royal Armouries, I.33 käsittelee laajasti miekan ja kupurakilven (scutum) käyttöä. Lisäksi kupurakilpi esiintyy muun muassa Hans Talhofferin 1459 ja 1467 päivätyissä kuvakirjoissa, Andreas Liegnitzerin lyhyessä saksankielisessä tekstissä, joka on säilynyt muutamassa käsikirjoituksessa 1400-luvulta ja painettu ensimmäisen kerran vuonna 1516 Wienissä, sekä Antonio Manciolinon vuonna 1531 Venetsiassa painetussa teoksessa Opera Nova.

Erikieliset vastineet

bucklerenglanti (English)
brocchieroitalia (italiano)
bouclierranska (français)
Bucklersaksa (Deutsch)

Käytetyt lähteet

SchmidtH2015, DLLMittelalter2011–2016, FalkH1914, CastrénP&Pietilä-CastrénL2006

Alaviitteet

Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kamppailuntutkimus:kupurakilpi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kamppailuntutkimus:kupurakilpi.)