Monitieteisen humanistisen termityöhankkeen kokousmuistio 29102019
Monitieteinen humanistinen termityöhanke
Termikokous 29.10.2019, klo 11-13, Kaisa-talo, ryhmätyötila 6005
Käsiteltävä termi: "yhteiskunta"
Läsnä: Jouko Nurmiainen (alustaja), Janne Vanhanen (sihteeri), Johanna Enqvist, Lauri Eriksson, Marja Sivonen
Termipankin historian aihealueen koordinaattori Jouko Nurmiainen alusti tämänkertaisessa kokouksessa termistä "yhteiskunta". Aluksi Nurmiainen totesi, että kuten monien keskeisten termien kohdalla käy, myös yhteiskunta on yksi Termipankin aliedustetuimmista termeistä suhteessa sen käytön ja keskustelun yleisyyteen ja laajuuteen. Tällä hetkellä termisivu löytyy vain eläintieteestä. Yhteiskunta on historian ja historiatieteiden näkökulmasta ehdottoman tärkeä ja relevantti toki myös muille Termipankin yhteiskuntatieteille.
Katsaus sanakirjamääritelmiin - tässä tapauksessa Wikipediaan - paljastaa kohtalaisen suppeita luonnehdintoja. Eritoten suomenkielinen Wikipedia-sivu koostuu lähinnä eri yhteiskuntatyyppien luettelosta. Englanninkielinen Wikipedia yrittää sen sijaan esittää perusteet käsitteen taustasta, käyttötavoista ja -tarkoituksista. Toisaalta tämänkään sivun tieto ei ole riittävää käsitteen laajuden ymmärtämiseksi. Yhteiskunta-termin käytön valottamiseen alustaja käytti Käsitteet liikkeessä. Suomen poliittisen kulttuurin käsitehistoria -artikkelikokoelmaa (2003). Keskusteluun osallistunut Lauri Eriksson muistutti myös Risto Kankaan tutkimuksesta Yhteiskunta. Tutkielmia yhteiskunnasta, yhteiskunnan käsitteestä ja sosiologiasta (2001).
Keskusteltiin tässä yhteydessä vaikeudesta saada omien alojensa asiantuntijoita kirjoittamaan termimääritelmiä ja -kuvauksia Termipankkiin. Arveltiin tämän johtuvan siitä, että pelätään määrittelyjen "lukitsevan" termien merkitykset. Todettiin tämä syy perustattomaksi, sillä Termipankin sisältö on jatkuvasti muokattavissa, toisin kuin painotuotteiden.
Käsiteltäessä yhteiskuntakäsitteen varhais- ja aatehistoriaa Euroopassa on jälleen aloitettava Antiikin Kreikasta. Aristoteleen käsittelemä poliittinen yhteisö nähdään usein kaiken yhteiskuntaa koskevan puheen alkulähteenä. Aristoteleen esikuvana on hänen aikansa kaupunkivaltio, jonka jäsenyys perustuu kansalaisuuteen joka oli avoinna vain hyvin kapealle yläluokan ryhmälle. Aristoteelinen poliittinen yhteisö on siis rajattu. Tästä tilanteesta on vielä matkaa moderniin käsitykseen yhteiskunnasta valtion vastinena.
Antiikin Roomassa vallitsee myös samankaltainen societas civilis -käsitys, johon ei kuulu poliittisesta valtakoneistosta riippumatonta toimintaa, vaan ihmisen elävät sen alaisuudessa. Vastakäsitteitä tälle ovat kirkollinen yhteisö ja armeija (jolloin "siviili" määrittyy sotilaan vastakohdaksi poliittisen yhteisön jäsenenä).
Myöhäiskeskiajalla societas civilis alkoi tarkoittaa maallisia yhteisöjä erotukseksi jumalallisen yhteisön communis divinasta. Ensiaskeleet modernia yhteiskuntakäsitystä kohti alettiin ottaa vasta 1600-luvulla esimerkiksi Thomas Hobbesin teksteissä, joissa hän esitteli sopimusteoreettisen tulkinnan vallan alkuperästä. Ihmisyhteisön hierarkkisuus syntyy kuvaannollisesta sopimuksesta, jossa vallanpitäjät tarjoavat turvaa mielivallalta - "kaikkien sodalta kaikkia vastaan". Ajan sopimusteoreetikoiden ajatukset poikkesivat jyrkästikin toisistaan: Hobbes kannatti yksinvaltaa, toiset taas rajoitettua monarkiaa. John Locke vastusti tyystin yksinvaltaa ja suosi parlamentarismia. Locke näyttäytyykin jälkipolville aikansa keskeisenä yksilönoikeuksien puolustajana, jolle poliittinen yhteisö merkitsee keskustelufoorumia.
Anglosaksisen yhteiskuntakäsitteen pääsisällöksi asettuu lockelaiselta perustalta keskusteluyhteys eri ryhmien välillä. Tuossa yhteydessä käytetty yhdistyksen ja yhdistymisen merkityksiä sisältävä society merkitsee poliittista yhteiskuntaa. Vastinpariksi yhteiskuntakäsitteen historian yleiskatsauksissa societylle nostetaan markkinaperäiseen taloudelliseen vaihdantaan perustuva yhteiskunta, joka edustaa hegeliläistä saksalaista traditiota porvarillisena geschellschaftina. Toisaalta jako brittiläisen poliittisen ja saksalaisen vaihdantayhteiskunnan mallin välillä ei alustajan mukaan ole niin jyrkkä kuin on esitetty. Myös brittiläisestä näkökulmasta yhtiöt ja vaihdannasta saatava hyöty ovat osa yhteiskunnan perustaa. 1600-1700-lukujen taitteessa tullaan jo hyvin lähelle nykyistä käsitystä yhteiskunnasta, kun niin sanottu porvarillinen julkisuus, tavaranvaihto ja yhteiskunnallinen työ erkaantuivat keskusvallan otteesta.
Suomalainen "yhteiskunta"-termi otettiin käyttöön uudissanana 1800-luvun fennomanian aikana tietoisesti kehitetyn suomenkielisen sanaston myötä. "Yhteyskunta" tulee suomen kieleen 1847 merkiten maata omistavaa yhdyskuntaa js liittyy näin yhteismaan käyttöön. Yhteiskunta-sanan nykyiset ulottuvuudet - samoin kuin kansan ja kansalaisuuden - muodostuvat 1860-luvulta lähtien. Yhteiskunnan käsitteestä Käsitteet liikkeessä -teokseen kirjoittanut Pauli Kettunen analysoi, että Ruotsin diskurssissa kolmas sektori ja valtio kytkeytyvät tiiviisti toisiinsa samhälle-sanan sisällössä. Ruotsin vaikutus tuntuu myös täkäläisessä ajattelussa. Kielellisesti eron voi havaita manner-eurooppalaisen societas-lähtöisen yhteiskuntasanaston ja pohjoismaisen terminologian välillä: Suomessa "yhteiskunta" ei sisällä sosieteetin eli yläluokan hienostuneen seurapiirin tai vapaaehtoisen yhdistystoiminnan merkityksiä, ei myöskään ruotsin kielen samhälle. Tässä yhteydessä keskusteltiin kulttuuri- ja termierojen yhteydestä toisiinsa.
Toisaalta suomalainen yhteiskunta ja ruotsalainen samhälle eroavat toisistaan siinä, että samhällen tausta on paikallisyhteisössä, yhteiskunta-sanan taas lakiteknisessä termistössä. Yhteiskunta sanana irtaantuu alusta alkaen valtiota pienemmän yhteisön kontekstista ja sijoittuu läheiseen yhteyteen valtion, kansakunnan ja kansalaisuuden kanssa.
Alustuksen jälkeen keskusteltiin yhteiskunta-termin käyttöyhteyksistä eri tieteenaloilla. Esimerkiksi antropologiassa tai makrohistoriassa on luontaista puhua erilaisista yhteiskuntatyypeistä, vaikka esimerkiksi metsästäjä-keräilijä -yhteisöt eivät tunnu luontuvan "yhteiskunnan" merkityskenttään. Huomioitiin, että society toimii tässä luontevammin. Suomenkielinen yhteiskunta-termi voi toisaalta ylittää valtion tai kansakunnan tason, sillä puhutaan esimerkiksi länsimaisesta yhteiskunnasta nimenomaan yksikössä. Keskusteltiin vielä yhtenäiskulttuurin hajoamisesta ja päädyttiin toteamaan, että siinä vaiheessa, kun täytyy puhua suomalaisista yhteiskunnista, niin termin uudelleenmäärittely on aiheellista.