Kirjallisuudentutkimus:diakroninen narratologia
diakroninen narratologia
| diakroninen narratologia (luo nimityssivu) |
Määritelmä
historiallista kehitystä painottava kertomusteoria ja -tutkimus
Selite
Kehitellessään narratologista projektiaan Gérard Genette viittasi vuonna 1966 strukturalistisen kirjallisuudenhistorian mahdollisuuteen tutkimuksena, joka hahmottaisi kirjallisuuden muutosta tarkastelemalla (de Saussuren synkronia–diakronia-erottelua soveltaen) peräkkäisiä kirjallisuuden synkronisia tiloja sen mukaan, mitä milloinkin on luettu kirjallisuuteen ja mitä ei.
Diakronista narratologiaa on sittemmin kehitelty nimenomaan strukturalismiin kriittisesti suhtautuvassa tutkimuksessa. Sen puolesta ovat kirjoittaneet muiden muassa Monika Fludernik, Ansgar Nünning ja Irene de Jong. Liisa Steinbyn ja Aino Mäkikallin toimittamassa artikkelikokoelmassa Narrative Concepts in the Study of Eighteenth-Century Literature (2017) luodaan kriittinen katsaus diakronisen narratologian saavutuksiin ja kehitetään uusia ratkaisuja teorian ja historian dilemmaan 1700-luvun kertomuskulttuurin yhteydessä.Erikieliset vastineet
| diachronic narratology (luo nimityssivu) | englanti (English) |
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:diakroninen narratologia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:diakroninen narratologia.)