Kirjallisuudentutkimus:kerrottavuus
kerrottavuus
| kerrottavuus |
Tapahtumat, aiheet ja henkilöt ovat vaihtelevasti kertomisen arvoisia. On esitetty, että kerrottavuus edellyttää mahdollisuuksien avaruuden tai virtuaalisen ulottuvuuden siinä mielessä, että ollakseen kiinnostava kertomuksen on tuotava esiin myös se, miten toisin olisi voinut käydä. Lisäksi kertomisen tapa vaikuttaa siihen, välittyykö käsitys kerrottavuudesta kertojalta kuulijalle; esimerkiksi käyvät vitsit, joiden kertominen epäonnistuu helposti.
Kerrottavuuden käsitteen esitellyttä Labovia seuraten yhteiskuntatieteellisessä, erityisesti sosiolingvistisessä kertomuksentutkimuksessa on eritelty arvioimisen (evaluoinnin, engl. evaluation) keinoja, joilla kertojat tuovat kerrottavuuden esille ja kääntäen ilmaisevat sen, mikä ei ole kertomisen arvoista. Samalla on tutkittu kerrottavuuden lähteiden ja arvottamisen keinojen kontekstisidonnaisuutta ja toisaalta yleispätevyyttä: esimerkiksi uutisarvo on kontekstisidonnainen perustelu tietyn tapahtuman kertomiselle, sillä ”eilisen uutisia ei kaipaa kukaan”, ja kuolemanvaarasta pelastumista voi pitää yleispätevästi (kulttuurista riippumatta) kerrottavana tapahtumana. Kerrottavuus voidaan perustella lyhyesti (esim. loppukaneetti, punch line) tai pitkin kertomusta, suoraan tai epäsuorasti. Paino arvioimisella kertomisessa erottaa kerrottavuuden kerronnallisuudesta, jolla on pyritty kuvaamaan arvojen suhteen neutraaleilla piirteillä sitä, mikä tekee tekstistä enemmän tai vähemmän kertovan. Jos esimerkiksi henkilöhahmojen tavoitteiden ristiriitaa esitetään kertovuuden osatekijäksi, kerrottavuutta ajatellen voidaan kysyä edelleen, minkälainen konflikti on kertomisen arvoinen tietyssä tilanteessa ja tietylle yleisölle. Englanninkielisten termien tellability ja narrativity suhde ei kuitenkaan ole ollut yksiselitteinen narratologisessa tutkimuksessa.
Kerrottavuuden ja kertomisen tavan ongelma on läsnä jo antiikin runousopillisissa ihanteissa. Latinalaisessa traditiossa se tulee esille erilaisissa normituksissa, joilla säänneltiin invention (kertomuksen aiheen), disposition (kertomuksen jäsennyksen) ja elocution (ilmaisun) suhteita (ks. decorum). Tutkimuksessaan A Prehistory of Cognitive Poetics: Neoclassicism and the Novel (2017) Karin Kukkonen analysoi 1600-1700-lukujen todenkaltaisuutta (vraisemblance) käsitellyttä keskustelua ja sen ilmentymiä fiktiivisten maailmojen rakentamisessa kerrottavuuden kannalta kognitiotieteelliseltä pohjalta. On esitetty, että 1800-luvulla vakiintunut ilmaisua painottava kirjallisuuskäsitys (ilmaisun poetiikka) kyseenalaisti ajatuksen itsessään kertomisen arvoisesta aiheesta. Samalla tyyli asetettiin kerronnallisuuden ja kerrottavuuden edelle kirjallisuuden perusongelmana.Erikieliset vastineet
| tellability | englanti (English) |
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Kirjallisuudentutkimus:kerrottavuus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:kerrottavuus.)