Kirjallisuudentutkimus:transduktio
transduktio
| transduktio |
Doleželin teoriassa kirjallinen teos voi rakentua toisen kirjallisen teoksen varaan intertekstuaalisesti, paikallisin lainauksin, tai pohjateoksen maailmaa muuntamalla. Teosten maailmojen välisiä muuntosuhteita Doležel erottelee alustavasti kolme, siirron (transposition), laajennuksen (expansion) ja syrjäyttättämisen (displacement).
Siirrossa emotekstin maailman rakenne ja päätarina säilytetään enemmän tai vähemmän ennallaan, mutta ne sijoitetaan erilaiseen ajalliseen tai paikalliseen ympäristöön. Emotekstin ja sovituksen maailmat ovat paralleelisessa suhteessa. Siirron seurauksena tulee mahdolliseksi pohtia kahden ajan tai paikan suhdetta historialliselta, poliittiselta tai kulttuuriselta kannalta. Esimerkiksi tällaisesta sovituksesta käy Ulrich Plenzdorfin Nuoren W:n uudet kärsimykset (1973), jossa Goethen Wertherin tarina sijoitetaan 1970-luvun alun DDR:ään.
Laajennuksessa emotekstin maailman ulottuvuuksia täydennetään, sen aukkoja täydennetään tai sen tarinalle annetaan edeltäviä, myöhempiä tai ajallisesti rinnakkaisia vaiheita. Sovitus on emotekstin maailmaan nähden komplementaarisessa suhteessa. Laajentamalla emotekstin tarina voidaan tulkita uudelleen osatotuutena. Esimerkiksi käy Jean Rhysin Siintää Sargassomeri (1966), joka antaa uuden taustan Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaanin maailmalle lähtemällä Rochesterin Berthaksi kutsutusta, ullakolle suljetusta vaimosta.
Syrjäyttämisessä emotekstin maailmasta rakennetaan olennaisesti erilainen, sen rakennetta muutetaan ja sen tarina sepitetään uudelleen merkittävällä tavalla. Sovitus on emotekstin maailmaan nähden poleemisessa tai kriittisessä suhteessa. Syrjäyttämällä kanoninen tarinamaailma sen pätevyys mallina voidaan kyseenalaistaa tai kumota. Esimerkiksi käy Coetzeen Foe (1986), jonka perusteella Defoen Robinson Crusoe on vääristelevä sovitus Susan Bartonin alkuperäistarinasta.
David Herman on erotellut Nelson Goodmania seuraten viisi tarinamaailman muuntamisen tapaa: kokoonpaneminen ja purkaminen (composition and decomposition); punninta (weighting); järjestäminen (ordering); poistaminen ja täydentäminen (deletion and supplementation); muodon muuttaminen (deformation). Yksittäisten teosten maailmojen suhteen tarkka analyysi edellyttää joka tapauksessa niiden modaalijärjestelmien vertailua.Käytetyt lähteet
DoleželL1999, GoodmanN1978, HermanD2009
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 4.11.2024: Kirjallisuudentutkimus:transduktio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kirjallisuudentutkimus:transduktio.)