Improvisaation käsitteestä

Hei!

Aloitin toisen keskustelun esittävien taiteiden alta löytyvään koreografiaan liittyen. Siellä siis hieman enemmän tietoa taustastani ja väitöskirjani aiheesta.

Osallistuin syksyn aikana Kaarina Pitkänen-Heikkilän termityön kurssille ja Kaarinan ehdotuksen mukaisesti esittelen täällä työstämiäni käsitteitä, jotka löytyvät esittävien taiteiden alueelta.

Määritelmä: hetkessä tapahtuva ja oma-aloitteinen toiminta

Selite: Improvisaatiolla tarkoitetaan suunnittelematonta ja spontaania toimintaa. Esimerkiksi ruoanlaittoa voidaan kutsua improvisoiduksi, kun ruoka valmistetaan sillä hetkellä käytettävissä olevista aineksista etukäteisen suunnittelun sijaan. Esittävien taiteiden yhteydessä improvisaatio jaetaan yleensä eri tyylilajeihin, kuten vapaa tai rakenteellinen improvisaatio. Improvisaatiota käytetään taiteissa usein myös menetelmänä, kun luodaan ennalta suunniteltuja teoksia, esimerkiksi tanssikoreografian suunnittelussa voidaan hyödyntää improvisaatiotekniikoita.

Vieraskieliset vastineet: improvisation (ruotsi ja englanti), improvisación (espanja)

Tärkeimmät lähikäsitteet: improvisointi, vapaa improvisaatio, rakenteellinen improvisaatio, koreografia

Käytetyt lähteet: Kostelanetz, R. (1992). Merce Cunningham: Dancing in Space and Time: essays 1944-1992. Chicago: A Cappella Books

Paxton, S. (2012, 24. heinäkuuta). Steve Paxtonin haastattelu kerrottuna Steve Velascolle. Artforum, haettu osoitteesta https://www.artforum.com/interviews/judson-at-50-steve-paxton-31419

Lähteistä mainitsen sen verran, että pohdin mm. Cunninghamin ja Paxtonin työtä gradussani esimerkkeinä siitä, kuinka tietynlainen vapauden ja rajan suhde voi tulla esille eri tavoin. Cunningham käytti teoksissaan esimerkiksi arpomismenetelmää ja joissain kohdissa tanssijat saattoivat valita toteuttamansa liikkeet ennalta määritellyistä vaihtoehdoista. Tässä mielessä siis voidaan ajatella, että vaikkei Cunninghamin teoksia tietenkään voi kutsua improvisoiduiksi, oli niissä kuitenkin tiettyjä hetkessä tapahtuvia elementtejä. Paxtonin kohdalla puolestaan kiinnostavaa mielestäni on tuossa haastattelussa, että hän kuvaa halunneensa riisua pois koreografisia elementtejä ja päätyneensä näin kävelemiseen, jota ehkä voisi kuvata eräänlaisena 'arjen koreografiana'. Yleisesti ottaen tietysti improvisaatiota käytetään hyvin usein eri taiteissa teosten tai kappaleiden osana, joten selitteeni viittaa juuri tähän hyvin laajaan käytäntöön taiteissa.

Ystävällisin terveisin, Katarina