Oikeustiede:varauma valtiosopimuksessa
varauma valtiosopimuksessa
| varauma valtiosopimuksessa |
Jos valtio monenväliseen sopimukseen sitoutuessaan ei voi tai halua saattaa kansallista lainsäädäntöään kaikilta osin sopimuksen määräysten mukaiseksi, on sitoutumisen yhteydessä tehtävä varauma. Varauma voidaan tehdä, jos se on asianomaisen sopimuksen ja valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksessa (SopS 32 ja 33/1980) mukaan sallittua. Varauman tekemisestä ja hyväksymisestä sekä varaumaa koskevista vastalauseista, oikeusvaikutuksista ja menettelytavoista on määräyksiä Wienin yleissopimuksen 19-23 artiklassa.Varauman tekeminen kahdenväliseen sopimukseen ei ole mahdollista.
Varauman on oltava riittävän yksityiskohtaisesti määritelty. Valtio ei voi esimerkiksi ilmoittaa noudattavansa sopimusta vain siltä osin, kuin se ei ole ristiriidassa valtionsisäisen lainsäädännön kanssa. Varauma ei saa myöskään olla ristiriidassa sopimuksen tarkoituksen ja päämäärän kanssa. Varauma voidaan myöhemmin peruuttaa tai sitä voidaan supistaa, mutta sen muuttaminen varauman merkitystä laajentavalla tavalla on kiellettyä.
Wienin yleissopimuksen määräyksistä huolimatta varauman tekemisen on katsottu olevan mahdollista vasta sopimukseen sitoutumisen jälkeen, mikäli kaikki sopimuksen osapuolet suostuvat tähän. Jälkikäteen tehtävän varauman mahdollisuus perustuu Yhdistyneiden kansakuntien (YK) pääsihteerin noudattamaan käytäntöön. Se mainitaan myös Kansainvälisen oikeuden toimikunnan (International Law Commission) vuonna 2011 antamissa suuntaviivoissa, joiden tarkoituksena on täydentää Wienin yleissopimuksen määräyksiä ja kattaa osa-alueita, joita Wienin yleissopimus ei kata.
Toisen valtion tekemä varauma katsotaan valtion hyväksymäksi, jollei jälkimmäinen valtio ole vastustanut varaumaa kahdentoista kuukauden kuluessa varauman tiedottamisesta tai siihen päivään mennessä, jolloin se ilmaisi suostumuksensa valtiosopimuksen noudattamiseen, jos jälkimmäinen päivä on myöhäisempi. Varaumaa sovelletaan varauman tehneen valtion ja sen hyväksyneen valtion välisessä suhteessa. Varauma ei muuta valtiosopimuksen määräyksiä valtiosopimuksen muihin osapuoliin nähden.
Silloin, kun jokin valtio vastustaa varaumaa, kyseistä sopimusmääräystä ei sovelleta varauman tehneen ja sitä vastustaneen valtion välisissä suhteissa. Jos varauman kohteena oleva seikka on sopimuksen päämäärän ja tarkoituksen kannalta keskeinen, varauman vastustaminen voi merkitä sitä, että koko sopimus jää tulematta voimaan varauman tehneen ja sitä vastustaneen osapuolen välillä.
Varaumista voidaan erottaa niin sanotut tulkintaselitykset. Mikäli sopimusneuvotteluissa ei päästä yksimielisyyteen sopimuksen tietyn määräyksen tulkinnasta tai tulkintaepäselvyys ilmenee sopimuksen tekemisen jälkeen, valtio voi yksipuolisesti ilmoittaa tulkitsevansa sopimusmääräystä tietyllä tavalla. Tulkintaselitys otetaan huomioon tulkittaessa valtiosopimusta Wienin yleissopimuksen 31 ja 32 artiklan mukaisesti. Jos muut sopimusvaltiot eivät vastusta tulkintaselitystä, niiden voidaan katsoa hiljaisesti hyväksyneen sen.
Käytetyt lähteet: Ulkoministeriö: Valtiosopimusopas, 2017, http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=366894&nodeid=49540&contentlan=1&culture=fi-FI , s. 58-60, viitattu 23.3.2018 UN Treaty Handbook, https://treaties.un.org/doc/source/publications/THB/English.pdf, s. 12-16, viitattu 6.4.2018
http://legal.un.org/ilc/texts/instruments/english/draft_articles/1_8_2011.pdf, viitattu 6.4.2018Kirjoittajat: Taru Kuosmanen ja Kaija Suvanto
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
AustA2013, s. 114-144, VilligerME2009, s. 257-335
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:varauma valtiosopimuksessa. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:varauma valtiosopimuksessa.)