Historia:vanha aika
vanha aika
| vanha aika |
Määritelmä
aikakausi, joka länsimaisen historiankirjoituksen aikakausijaossa alkaa esihistoriallisen ajan päättyessä eli kirjallisten ensikäden lähteiden yleistyessä eli on varhaisin historiallisen ajan aikakausista ja joka edeltää Länsi-Rooman kukistumisen myötä 400-luvulla jaa. alkavaa keskiaikaa
Selite
Länsimaisen historiankirjoituksen kaikkein perinteisimmässä aikakausijaottelussa kirjoitustaitoa edeltänyttä esihistoriallista aikaa seurannut, historiallisen ajan aloittanut pitkä ja laaja aikakausi, joka kattaa kaikkien Euroopan, Lähi-idän ja muun Välimeren alueen kulttuurien historian Länsi-Rooman kukistumisesta 400-luvulla jaa. alkaneeseen keskiaikaan asti. Vanhan ajan suppeampi rinnakkaiskäsite on antiikki tai klassinen tai klassillinen antiikki, jolla tarkoitetaan toisaalta muinaisen Kreikan ja toisaalta Rooman valtakunnan historiaa.
Erikieliset vastineet
| ancient history | englanti (English) | |
| antiquité | ranska (français) | |
| Altertum | saksa (Deutsch) |
Lähikäsitteet
- antiikki (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Historia:vanha aika. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Historia:vanha aika.)