Oikeustiede:lapsen määräämisoikeus
lapsen määräämisoikeus
| lapsen määräämisoikeus |
Lapsen asioista päättäminen kuuluu pääsäännön mukaan lapsen huoltajalle ja edunvalvojalle tai muulle lapsen lailliselle edustajalle. Tästä pääsäännöstä on kuitenkin lisääntyvästi tehty poikkeuksia. Tämä kehityssuunta sai vuonna 1989 vahvistuksen YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa (SopS 60/1991). Sen 12 artiklan mukaan lapselle, joka kykenee muodostamaan omat näkemyksensä, taataan oikeus näkemystensä vapaaseen ilmaisemiseen kaikissa lasta itseään koskevissa asioissa ja oikeus saada ne otetuiksi huomioon ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.
Myös Suomessa on lakeja säädettäessä pyritty noudattamaan tätä linjausta. Määräämisoikeus voi olla voimakkuudeltaan eriasteista. Jos lapsi voi päättää asiasta yksin, puhutaan itsemääräämisoikeudesta. Jos taas päätös tai toimenpide ollakseen pätevä tai laillinen vaatii sekä lapsen että hänen laillisen edustajansa suostumuksen, kysymys on lapsen myötämääräämisoikeudesta. Määräämisoikeuden heikoin muoto on oikeus saada mielipiteensä kuuluviin itseään koskevassa päätöksenteossa. Lapsella on tällöin oikeus tulla kuulluksi päätösmenettelyssä, tai toisella henkilöllä, esimerkiksi lapsen huoltajalla, on velvollisuus selvittää lapsen mielipide ja ottaa sen huomioon lapsen kehittyneisyyden mukaisesti.Kirjoittaja: Markku Helin
Käytetyt lähteet
HelinM1994, MattilaH(toim.)1984, TolonenH2015
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Oikeustiede:lapsen määräämisoikeus. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:lapsen määräämisoikeus.)