Oikeustiede:asumusero
asumusero
| asumusero |
Ennen nykyisen avioliittolain (234/1929) voimaantuloa aviopuolisoilla oli velvollisuus asua yhdessä. Erilleen toisen luvatta muuttanut syyllistyi puolisonsa omavaltaiseen hylkäämiseen, johon liittyi ankaria taloudellisia seuraamuksia. Asumuseron (vuode- ja asumuseron) tarkoituksena oli antaa puolisolle oikeus muuttaa pois puolisoiden yhteisestä kodista.
Asumuseron tarkoitus muuttui vuoden 1929 avioliittolaissa, jonne asumuseroa koskevat säännökset otettiin vuonna 1948. Asumuserosta muodostui keino avioeron saamiseen ilman, että oli tarpeen todistaa toista puolisoa syylliseksi välien rikkoutumiseen. Kun puolisot olivat asumuseron saatuaan asuneet erillään vähintään yhden vuoden, kumpikin saattoi hakea avioeroa. Asumuserotuomiossa voitiin myös ratkaista puolisoiden yhteisen kodin käyttöä, elatusta ja lapsen huoltoa koskevia kysymyksiä erillään asumisen varalta. Menettelyyn kuulunut asumuserosovittelu tähtäsi sovinnon palauttamiseen puolisoiden välille. Jos tämä onnistui, yhteen palaamisen seurauksena asumusero raukesi.
Asumusero poistettiin Suomen lainsäädännöstä vuonna 1988. Aikaisemmin vahvistettujen asumuserojen oikeusvaikutukset kuitenkin pysyivät. Monissa muissa maissa asumusero tunnetaan edelleen. Ulkomailla myönnetty asumusero voi nykyisinkin saada oikeusvaikutuksia Suomessa.Kirjoittaja: Markku Helin
Lähikäsitteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 5.11.2024: Oikeustiede:asumusero. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:asumusero.)