multimodaalisuus VS. monikanavaisuus?

    multimodaalisuus VS. monikanavaisuus?

    Multimodaliisuudesta (multimodality) on tapana käyttää arkipuheessa ja termiä selittäessä suomenkielistä synonyymiä monikanavaisuus, mutten ole varma, onko se termitasolla riittävän hyvä vastine ko. käsitteelle. Onko kyse viestinnän kanavista vai semioottisista resursseista vai mistä? Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston Kielikompassin sivuilla multimodaalisuus kuvataan esityksen koostumisena monesta moodista. Moodeja ovat mm. teksti, kuva, ääni ja liike, jotka yhdessä vaikuttavat tapaamme lukea ja tulkita saamaamme informaatiota. Kielikompassin mukaan moodit ovat sidottuja toisiinsa ja luovat yhdessä merkityksen. Jos moodin irroittaa kontekstistaan, merkitykset, joita annamme teksteille muuttuvat myös.

    Ovatko siis moodit tekstielementtejä, viestintäkanavia vai semioottisia resursseja? Onko oikein puhua moodeista vai modaliteeteista?

    Adami (2016) määrittelee multimodaalisuuden seuraavasti: "Multimodality is a concept introduced and developed in the last two decades to account for the different resources used in communication to express meaning. The term is used both to describe a phenomenon of human communication and to identify a diversified and growing field of research. As a phenomenon of communication, multimodality defines the combination of different semiotic resources, or modes, in texts and communicative events, such as still and moving image, speech, writing, layout, gesture, and/or proxemics. As a field of inquiry, research in multimodality is concerned with developing theories, analytical tools and descriptions that approach the study of representation and communication considering modes as an organizing principle".

    Onko niin, että vain viestintä tai vuorovaikutus voivat olla multimodaalisia, vai voiko esimerkiksi tilanne tai ympäristö olla valmiiksi multimodaalinen?

    Zita Kóbor-Laitinen (keskustelu)29. toukokuuta 2017 kello 19.45