Oikeustiede:valmistevero/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
EU-jäsenyyden merkitys. Valmisteverot ovat olleet vanhastaan tunnettuja veroja Suomessa, ja niiden valtiontaloudellinen merkitys on huomattava. EU-jäsenyyden vuoksi Suomi joutui sopeuttamaan valmisteverojärjestelmänsä EU:n direktiivien mukaiseksi vuoden 1995 alusta lukien. Tavaroiden vapaan liikkuvuuden toteuttaminen EU:n sisämarkkinoilla edellytti samalla luopumista jäsenvaltioiden välisestä rajavalvonnasta. Rajavalvonnasta luopumisen vuoksi tarvittiin välillisen verotuksen, kuten valmisteverotuksen, yhdenmukaistamista.
EU:n yhdenmukaistetun valmisteverotusjärjestelmän perustan muodostaa ns. valmisteverotusdirektiivi eli neuvoston direktiivi valmisteveroja koskevasta yleisestä järjestelmästä (2008/118/EY). Valmisteverotusdirektiivin säännöksiä täydentävät muun muassa tuotekohtaiset verorakenne- ja veromäärädirektiivit.
Järjestelmän piiriin kuuluville tuotteille on määrätty yhtenäiset veroperusteet ja vähimmäisveromäärät. EU:ssä ei ole saavutettu yksimielisyyttä veromäärien yhdenmukaistamisessa. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus määrätä tuotteen veromäärä kansallisesti, jos se ylittää vähimmäistason. Valmisteverotusdirektiivin menettelytapasäännöksiä sovelletaan EU:ssä vain niihin tuotteisiin, joiden valmisteverotuksen yhdenmukaistamisesta on annettu säännöksiä. Jäsenvaltioilla on oikeus kantaa kansallisia valmisteveroja muista tuotteista sillä edellytyksellä, että nämä verot eivät lisää rajamuodollisuuksia jäsenvaltioiden välisessä kaupassa eivätkä vääristä kilpailua.
Tuotteiden valmisteveron alaisuus. Valmisteveron alaisia ovat tuotteet, jotka valmistetaan Suomessa, jotka unionin toisesta jäsenvaltiosta saapuneena vastaanotetaan Suomessa tai jotka tuodaan unionin ulkopuolelta Suomeen. Veron suorittamisvelvollisuus syntyy yleensä vasta, kun valmisteveron alainen tuote luovutetaan kulutukseen Suomessa. Kulutukseen luovuttamisella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että tuote poistuu väliaikaisesta valmisteverottomuusjärjestelmästä tai verottomassa varastossa on todettu hävikkiä. Valmisteverotuslakiin sisältyy yksityiskohtaisia verottomuussäännöksiä, joita on myös eräissä valmisteverolaeissa.
Väliaikainen valmisteverottomuusjärjestelmä. Valmisteverotusjärjestelmän rakenteeseen kuuluu, että sisämarkkinakaupassa valmistevero kannetaan siinä jäsenvaltiossa, jossa tuote luovutetaan kulutukseen (ns. määränpäämaaperiaate). Tämä toteutetaan väliaikaisella valmisteverottomuuden järjestelmällä, jossa voidaan valmistaa, jalostaa, pitää hallussa tai siirtää tuotteita verottomasti. Tuotteista suoritetaan vero, kun tuotteet poistuvat väliaikaisen verottomuuden järjestelmästä. Verottomassa varastossa valmistettavat, jalostettavat tai varastoitavat tuotteet ovat väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä. Tuotteita voidaan siirtää väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä kotimaassa verottomien varastojen välillä tai toiseen jäsenvaltioon. Tuotteita voidaan siirtää väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä ainoastaan luvanhaltijoiden välillä. Luvanhaltijoita ovat valtuutettu varastonpitäjä, rekisteröity vastaanottaja, rekisteröity lähettäjä ja veroedustaja. Lisäksi väliaikaisesti rekisteröity vastaanottaja voi vastaanottaa tietyn tuote-erän yhdeltä lähettäjältä väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä. Valtuutettu varastonpitäjä voi lähettää tuotteita toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan verottomaan varastoon, rekisteröidylle vastaanottajalle tai väliaikaisesti rekisteröidylle vastaanottajalle. Väliaikaisen verottomuuden järjestelmää sovelletaan Suomen alueella myös kansallisiin valmisteveron alaisiin tuotteisiin. Väliaikaisesti verottomia voivat olla unionin alueella valmistetut tuotteet ja unionin ulkopuolelta tuodut tavarat. Unionin ulkopuolelta maahantuotuja tuotteita voidaan siirtää väliaikaisen verottomuuden järjestelmään. Kun yhdenmukaistetun valmisteveron alaisia tuotteita siirretään väliaikaisen verottomuuden järjestelmässä, käytetään sähköistä hallinnollista asiakirjaa ja sähköistä EMCS-valvontajärjestelmällä (Excise Movement and Control System) eli ns. tietokoneistettua järjestelmää, jonka avulla turvataan verovalvonta.
Verovelvolliset. Valmisteverotuslain mukaisiin ensisijaisiin valmisteverovelvollisiin kuuluvat valtuutettu varastonpitäjä, rekisteröity lähettäjä ja vastaanottaja sekä väliaikaisesti rekisteröity vastaanottaja ja veroedustaja. Näiden on asetettava toimivaltaisen viranomaisen määräämä vakuus valmisteverojen suorittamisesta ja ne tarvitsevat viranomaisen antaman toimiluvan. Verovelvollisiksi voidaan luokitella lisäksi muun muassa vakuuden asettaja. Etämyynnissä ovat verovelvollisia etämyyjä ja veroedustaja.
Verotusmenettely ja valvonta. Valmisteverotuslakiin (182/2010) on keskitetty verotusmenettelyä ja valvontaa koskevat säännökset sekä ne aineelliset verosäännökset, jotka koskevat kaikkia valmisteveroja, kuten säännökset verovelvollisuudesta ja verottomuudesta. Edellä mainituissa valmisteverolaeissa säädetään erityisesti veron perusteista ja määristä, mutta niissä on säännöksiä myös menettelyllisistä seikoista. Valmisteverotuslakia sovelletaan sekä yhdenmukaistettuihin että kansallisiin valmisteveroihin, jollei asianomaisessa valmisteverolaissa toisin säädetä. EU:n ulkopuolelta tapahtuvan tuonnin valmisteverotus määräytyy pääsääntöisesti valmisteverotuslain mukaan. Tullilainsäädäntöä on kuitenkin sovellettava esimerkiksi unionin ulkopuolelta saapuvien matkustajien tuomisten ja postilähetysten tullaukseen, unionin ulkopuolelta salakuljetetun alkoholin ja tupakan verotukseen sekä satunnaiseen kaupalliseen tuontiin unionin ulkopuolelta. Tullin tehtäviin kuuluva valmisteverotus on tarkoitus siirtää Verohallinnon hoidettavaksi 1.1.2017 lukien, mutta valmisteverotusta koskeva valvonta ja rikostutkinta säilyvät Tullin tehtävinä (HE 159/2016).
Ilmoittamisvelvollisuus. Verokausi-ilmoittajan, kuten valtuutetun varastonpitäjän, rekisteröidyn vastaanottajan ja veroedustajan, on annettava veroilmoitus kultakin verokaudelta viimeistään verokautta seuraavan kalenterikuukauden 18. päivänä. Muut verovelvolliset antavat veroilmoituksen neljän arkipäivän kuluessa tuotteen vastaanottamisesta lukien. Verokausi-ilmoittajan on yleensä annettava veroilmoitus sähköisesti. Verovelvolliselle on valmisteverotuslaissa säädetty erityinen kirjanpitovelvollisuus verovalvonnan helpottamiseksi.