Estetiikka:illuusio
illuusio
| illuusio |
Määritelmä
taideteoksen tuottama epätosi todellisuusvaikutelma
Selite
Illuusioksi nimitetään jonkin aistikokemuksen tuottamaa epätotta vaikutelmaa tai käsitystä. Illuusio eroaa harha-aistimuksista tai petoksesta siten, ettei illuusion luoma harhakuvitelma ole kaikenkattava eikä vastaanottajan tahdosta riippumaton. Tyypillinen esimerkki illuusiosta on ns. trompe l’œil-maalaus, joka tarjoaa katsojalle silmänlumeen todellisesta esineestä.
Havaintopsykologian perustalta voidaan väittää, että kaikki havaitseminen sisältää illusorisen aspektin, sillä aistimuksemme maailmasta rakentuu fragmentaaristen aistikokemusten varaan, joita vastaanottava mieli täydentää kokonaisvaltaiseksi kokemuksen virraksi. Samuel Alexander esittää (1939), että ero todellisten asioiden havainnoinnin ja taiteellisten representaatioiden vastaanottamisen välillä on se, että vaikka mielikuvitus täydentää molempia havaintokokemuksia, todelliseen objektiin havainnossa liitetyt ominaisuudet todella kuuluvat siihen, kun taas esitetyssä objektissa ne ovat illusorisia.
Illuusion osuudesta taiteen vastaanottamisessa on väitelty jo antiikin Kreikan ajattelijoiden keskuudessa. Platon (427–347 eaa.) piti kaikkea taidetta illuusiona, sillä taiteesen kuuluu paitsi todellisuuden jäljittely, myös todellisuusvaikutelman luominen vastaanottajassa. Platon piti jäljittelyä totuudesta vieraannuttavana toimintana ja tämän seurauksena taiteen fiktiivisesti esittävään luonteeseen suhtauduttiin ristiriitaisesti myöhempinäkin aikoina. 1900-luvun filosofeista Ernst Gombrich oli vaikutusvaltaisin taiteen illusorisuuden teoretisoija teoksellaan Art and Illusion (1960).
Havaintopsykologian perustalta voidaan väittää, että kaikki havaitseminen sisältää illusorisen aspektin, sillä aistimuksemme maailmasta rakentuu fragmentaaristen aistikokemusten varaan, joita vastaanottava mieli täydentää kokonaisvaltaiseksi kokemuksen virraksi. Samuel Alexander esittää (1939), että ero todellisten asioiden havainnoinnin ja taiteellisten representaatioiden vastaanottamisen välillä on se, että vaikka mielikuvitus täydentää molempia havaintokokemuksia, todelliseen objektiin havainnossa liitetyt ominaisuudet todella kuuluvat siihen, kun taas esitetyssä objektissa ne ovat illusorisia.
Illuusion osuudesta taiteen vastaanottamisessa on väitelty jo antiikin Kreikan ajattelijoiden keskuudessa. Platon (427–347 eaa.) piti kaikkea taidetta illuusiona, sillä taiteesen kuuluu paitsi todellisuuden jäljittely, myös todellisuusvaikutelman luominen vastaanottajassa. Platon piti jäljittelyä totuudesta vieraannuttavana toimintana ja tämän seurauksena taiteen fiktiivisesti esittävään luonteeseen suhtauduttiin ristiriitaisesti myöhempinäkin aikoina. 1900-luvun filosofeista Ernst Gombrich oli vaikutusvaltaisin taiteen illusorisuuden teoretisoija teoksellaan Art and Illusion (1960).
Lisätiedot
lat. illūsiō=pilkka, hämäys
Erikieliset vastineet
| englanti | englanti (English) | |
| illusion | ranska (français) | |
| illusion | ruotsi (svenska) | |
| Illusion | saksa (Deutsch) |
Käytetyt lähteet
BlkCompAesth, A-ZAesth, GombrichE1984, AlexanderS1939
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Estetiikka:illuusio. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:illuusio.)