Estetiikka:näyttelijän paradoksi
näyttelijän paradoksi
| näyttelijän paradoksi |
Määritelmä
näkemys, jonka mukaan parhaimmat näyttelijät eivät itse koe ilmaisemiaan tunteita
Selite
Valistusfilosofi Denis Diderot'n (1713-1784) esseessä "Näyttelijän paradoksi" (Paradoxe sur le comédien, 1773) käydään dialogia näyttelijäntyöstä. Diderot nostaa esille argumentin, jonka mukaan todella loistava näyttelijä ei voi eläytyä esittämänsä dramaattisen hahmon tunteisiin, vaikka ensikädeltä näin voisi olettaakin. Näyttelijän paradoksaalinen välinpitämättömyys hahmon tunteita kohtaan johtuu siitä, että näyttämötaiteeseen kuuluu olennaisesti arviointi- ja analyysikyvyn harjoittaminen. Tunteiden valtaan eläytyminen haittaisi toimintaa, jota tarvitaan yleisön tunteiden herättämiseen. Näyttelijä tarvitsee siis esteettistä distanssia voidakseen kontrolloida esityksensä yksityiskohtia.
Diderot'n paradoksi kytkeytyy laajemmin taiteen luomien illuusioiden kysymykseen estetiikassa. Näyttelijän paradoksi osoittaa, että taiteellisen illuusion luominen vaatii taiteilijan tai esittäjän sekä yleisön yhteistyötä: vasta molempien kohdatessa syntyy taiteellinen esitys.
Diderot'n paradoksi kytkeytyy laajemmin taiteen luomien illuusioiden kysymykseen estetiikassa. Näyttelijän paradoksi osoittaa, että taiteellisen illuusion luominen vaatii taiteilijan tai esittäjän sekä yleisön yhteistyötä: vasta molempien kohdatessa syntyy taiteellinen esitys.
Erikieliset vastineet
| paradox of the actor | englanti (English) | |
| paradoxe sur le comédien | ranska (français) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.12.2024: Estetiikka:näyttelijän paradoksi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:näyttelijän paradoksi.)