Estetiikka:näyttelijän paradoksi

    Tieteen termipankista

    näyttelijän paradoksi

    näyttelijän paradoksi
    Määritelmä näkemys, jonka mukaan parhaimmat näyttelijät eivät itse koe ilmaisemiaan tunteita
    Selite Valistusfilosofi Denis Diderot'n (1713-1784) esseessä "Näyttelijän paradoksi" (Paradoxe sur le comédien, 1773) käydään dialogia näyttelijäntyöstä. Diderot nostaa esille argumentin, jonka mukaan todella loistava näyttelijä ei voi eläytyä esittämänsä dramaattisen hahmon tunteisiin, vaikka ensikädeltä näin voisi olettaakin. Näyttelijän paradoksaalinen välinpitämättömyys hahmon tunteita kohtaan johtuu siitä, että näyttämötaiteeseen kuuluu olennaisesti arviointi- ja analyysikyvyn harjoittaminen. Tunteiden valtaan eläytyminen haittaisi toimintaa, jota tarvitaan yleisön tunteiden herättämiseen. Näyttelijä tarvitsee siis esteettistä distanssia voidakseen kontrolloida esityksensä yksityiskohtia.
    Diderot'n paradoksi kytkeytyy laajemmin taiteen luomien illuusioiden kysymykseen estetiikassa. Näyttelijän paradoksi osoittaa, että taiteellisen illuusion luominen vaatii taiteilijan tai esittäjän sekä yleisön yhteistyötä: vasta molempien kohdatessa syntyy taiteellinen esitys.

    Erikieliset vastineet

    paradox of the actorenglanti (English)
    paradoxe sur le comédienranska (français)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    DiderotD1987

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 29.3.2024: Estetiikka:näyttelijän paradoksi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:näyttelijän paradoksi.)