Filosofia:arabialainen filosofia
arabialainen filosofia
| arabialainen filosofia |
Määritelmä
yleisnimitys filosofialle, jota tehtiin arabian kielellä islamilaisen sivilisaation dominoimilla alueilla identifioituen sen arvoihin
Selite
Arabialainen filosofia on hyvin heterogeenista erilaisen etnisen ja uskonnollisen taustan vuoksi. Tämän vuoksi siitä ei tule käyttää nimitystä islamilainen filosofia, sillä siihen kuuluu myös filosofeja, jotka kuuluivat muihin uskontokuntiin. Voidaan kuitenkin sanoa, että länsimaisen filosofian historiassa merkittävin rooli arabialaisella filosofialla oli uusplatonismin ja myöhäiskeskiajan filosofian välissä.
Arabialaisen filosofian perusta on Aristoteles, jonka teokset ja niiden kommentaarit käännettiin ja toimitettiin arabiaksi jo varhain ja niistä kirjoitettiin monia merkittäviä kommentaareja. Lisäksi käännettiin paljon muita antiikin klassikoita, kuten Eukleidesta, Galenosta ja Platonia.
Arabilaisen filosofian varhaishistoria koostuu kahdesta erillisestä kehityslinjasta. Yksi liittyy uusplatonismiin Ateenassa ja filosofiin al-Kindī (k. 879) ja hänen seuraajiinsa. Tämä suuntaus pyrki tuomaan filosofian osaksi islamilaista sivistystä ja käsittelemään filosofisia ongelmia, jotka syntyivät prosessin seurauksena. Toinen kehityslinja liittyy aristotelismiin Bagdadissa, ja sen perustaja oli Mattā Ibn Yānus (k. 940). Hän polveutui suoraan Alexandrian Aristoteles-kommentaattoreista. Hänen johdollaan (tärkein oppilaista oli al-Fārābī , k. 950) syntyi tarkka Aristoteles-kommentaattorikulttuuri, joka keskittyi huolelliseen tekstikritiikkin ja filosofisiin tulkintoihin Aristoteleen opeista. Tämä perinne siirtyi 900-luvun lopulla Espanjaan, jossa sen tunnetuimmat edustajat olivat Maimonides (Ibn Maymūn, k. 1204) ja Averroes (Ibn Rushd, k. 1198).
Nämä kaksi kehityslinjaa yhdistyivät Avicennassa (k. 1037), joka otti tehtäväkseen Aristotelismin eri muotojen synteesin syllogistiselta pohjalta. Hänen työnsä voidaan katsoa merkinneen antiikin filosofian loppua ja skolastiikan alkamista. Avicenna ei kiinnittänyt huomiota käytännölliseen filosofiaan ja hänen vaikutuksestaan arabialainen filosofia tuli koskemaan lähinnä logiikkaa, fysiikkaa ja metafysiikkaa. Al-Ghazãlīn (k. 1111) vaikutuksesta teologiset kirjoitukset nojautuivat loogisiin metodeihin. Erityisesti Avicennan ja Averroeksen filosofialla oli laaja vaikutus keskiajan skolastiikkaan, joka myös nojasi pitkälti Aristoteleen teoksiin.
Maailmanvalloituksensa aikana arabialainen filosofia sai vastaavasti vaikutteita eurooppalaisesta, erityisesti ranskalaisesta filosofiasta. Nykyisessä arabialaisessa filosofiassa näkyvät yhä nämä vaikutteet vaikkakin on ollut yrityksiä palata perinteisempään arabialaiseen filosofiaan.
Arabialaisen filosofian perusta on Aristoteles, jonka teokset ja niiden kommentaarit käännettiin ja toimitettiin arabiaksi jo varhain ja niistä kirjoitettiin monia merkittäviä kommentaareja. Lisäksi käännettiin paljon muita antiikin klassikoita, kuten Eukleidesta, Galenosta ja Platonia.
Arabilaisen filosofian varhaishistoria koostuu kahdesta erillisestä kehityslinjasta. Yksi liittyy uusplatonismiin Ateenassa ja filosofiin al-Kindī (k. 879) ja hänen seuraajiinsa. Tämä suuntaus pyrki tuomaan filosofian osaksi islamilaista sivistystä ja käsittelemään filosofisia ongelmia, jotka syntyivät prosessin seurauksena. Toinen kehityslinja liittyy aristotelismiin Bagdadissa, ja sen perustaja oli Mattā Ibn Yānus (k. 940). Hän polveutui suoraan Alexandrian Aristoteles-kommentaattoreista. Hänen johdollaan (tärkein oppilaista oli al-Fārābī , k. 950) syntyi tarkka Aristoteles-kommentaattorikulttuuri, joka keskittyi huolelliseen tekstikritiikkin ja filosofisiin tulkintoihin Aristoteleen opeista. Tämä perinne siirtyi 900-luvun lopulla Espanjaan, jossa sen tunnetuimmat edustajat olivat Maimonides (Ibn Maymūn, k. 1204) ja Averroes (Ibn Rushd, k. 1198).
Nämä kaksi kehityslinjaa yhdistyivät Avicennassa (k. 1037), joka otti tehtäväkseen Aristotelismin eri muotojen synteesin syllogistiselta pohjalta. Hänen työnsä voidaan katsoa merkinneen antiikin filosofian loppua ja skolastiikan alkamista. Avicenna ei kiinnittänyt huomiota käytännölliseen filosofiaan ja hänen vaikutuksestaan arabialainen filosofia tuli koskemaan lähinnä logiikkaa, fysiikkaa ja metafysiikkaa. Al-Ghazãlīn (k. 1111) vaikutuksesta teologiset kirjoitukset nojautuivat loogisiin metodeihin. Erityisesti Avicennan ja Averroeksen filosofialla oli laaja vaikutus keskiajan skolastiikkaan, joka myös nojasi pitkälti Aristoteleen teoksiin.
Maailmanvalloituksensa aikana arabialainen filosofia sai vastaavasti vaikutteita eurooppalaisesta, erityisesti ranskalaisesta filosofiasta. Nykyisessä arabialaisessa filosofiassa näkyvät yhä nämä vaikutteet vaikkakin on ollut yrityksiä palata perinteisempään arabialaiseen filosofiaan.
Erikieliset vastineet
| arabic philosophy | englanti (English) |
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Filosofia:arabialainen filosofia. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Filosofia:arabialainen filosofia.)