Estetiikka:maisemakuva
Estetiikka:maisemakuva
| Estetiikka:maisemakuva |
Maisemakuva kehittyi esihistoriassa seinämaalausten, koristemaalausten tai näyttämöiden lavasteiden sisältämien luonnollisten elementtien kokoonpanojen pohjalta. Esimerkiksi Vergiliuksen pastoraalirunouden paimentolaisyhteisön idylliset maisemakuvaukset esiintyivät esihistorian roomalais-kreikkalaisissa maalaustaiteessa pyhien freskojen muodossa yksityiskotien seinillä. Näyttämön kulisseissa kuvatut luontosymbolit, kuten vesistöt ja vuoret viittasivat usein uskonnollisiin merkityksiin eivätkä tiettyyn ympäristöön. Kymmenen kirjaa arkkitehtuurista teoksessaan (1450) Leon Battista Alberti määrittelee renessanssiajan taiteessa esitetyn uuden maisema lajin sisältävän esimerkiksi ilahduttavia maaseudun, satama-, kalastus-, metsästys-, uinti-, paimenleikkien, kukkien ja luonnon vihreyden kuvauksia. Christopher Woodin mukaan (1993) 1500-luvun Albrecht Altdorferin itsenäinen maisemakuva, ensimmäinen ”puhdas” maisemamaalaus, eroaa esimerkiksi historiamaalauksista kommunikoimalla taiteilijan intentiota ja suhdetta kuvattuun maisemaan. Luonnossa sijaitseva maisemapaikka on maalauksen pääroolissa. Luonnon elementtejä, tunnelmia ja vaikutelmia on yhdistetty itsenäiseen maisemakuvaan ilman viitteitä historiallisiin, uskonnollisiin tai mytologisiin narratiiveihin.
Lähikäsitteet
- maisema (funktiosuhde)
- maisemamaalaus (vieruskäsite)
- maisemataide (vieruskäsite)
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Estetiikka:maisemakuva. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:maisemakuva.)