Kielitiede:vanha kirjasuomi
vanha kirjasuomi | pipliasuomi
| vanha kirjasuomi | |||
| pipliasuomi |
Määritelmä
suomen kirjakielen ensimmäinen muoto 1500-luvulta noin vuoteen 1810 asti
Selite
Vanha kirjasuomi on suomen kirjakielen vanhin muoto, jota käytettiin silloin, kun Suomi kuului Ruotsin kuningaskuntaan. Suomenkieliset tekstit olivat tuolloin suurimmaksi osaksi valtion kirkollisten ja lakitekstien käännöksiä, joten niihin tuli paljon kielellisiä vaikutteita ruotsin kielestä. Nimitys pipliasuomi viittaa raamatunkäännöksiin: ensimmäinen suomenkielinen Raamattu eli Biblia ilmestyi 1642. Vanha kirjasuomi perustui lähinnä länsisuomalaisiin murteisiin.
Lähikäsitteet
Käytetyt lähteet
HäkkinenK1994, Pipliakielestä2000
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 22.11.2024: Kielitiede:vanha kirjasuomi. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Kielitiede:vanha kirjasuomi.)