Oikeustiede:lakimiesmentaliteetti/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Suomalainen lakimiesmentaliteetti. Kuuluisa suomalainen lakimiesmentaliteetin ilmentymä oli epäilemättä vuosisadan alun perustuslaillisuus ja tuosta asenteesta käsin määritelty myöntyväisyys. Kansalaissodan jälkiselvittelyjen yhteydessä tuo keisarilliseen Venäjään suunnattu asennekokonaisuus saattoi osaltaan vaikuttaa "jurismiin", jonka oudoin ilmentymä oli ajatus tuomita sotaan osallistuneet erityistuomioistuimissa laillisuuden merkeissä monissa tapauksissa erikoislaatuisen maanpetossyytteen nojalla.

On sanottu, että Suomi on siitä harvinainen maa, että täällä yhteiskunnallinen vallankumous käsitettiin oikeudenkäyntiasiaksi. Tämä jurismin kääntöpuoli näkyi ennen toista maailmansotaa, sen aikana ja sen jälkeen. Vaikka kommunismioikeudenkäyntejä on arvosteltu ankarasti, ne vietiin kuitenkin läpi laillisissa tuomioistuimissa ja rikoslain määräysten perusteella. Sotatilan aikana lainkäyttö oli eurooppalaisittain sangen maltillista. Rauhanteon jälkeen 1944 epäiltyjen sotarikosten tutkinta ja ns. asekätkentäjuttu hoidettiin jälkeenpäin arvioiden erittäin järjestyneesti.

Sotasyyllisyysoikeudenkäynti nostatti voimakkaita tunteita, koska se käsitettiin poikkeamaksi Suomen oikeudellisesta perinteestä – mitä se toki olikin. Sodan seurauksista sekä maanhankinta- että sotilasvamma-asiat käsiteltiin siten, että muutoksenhakumahdollisuus oli (tosin voimakkaasti rajoitettuna) olemassa korkeimpaan oikeuteen asti.

Suomalaiselle lakimiesmentaliteetille on ollut pysyvästi ominaista eräänlainen "matalakirkollisuus". Vaikka lainkäyttö on ollut pitkään korostetun arkista, 1990-luvulla omaksuttu ihmisoikeusajattelu ei oikeastaan sisältänyt mitään suomalaiselle lakimiehelle todella uutta – ehkä lukuun ottamatta korostettua kuulemisvelvollisuutta ja oikeudenkäynnin suullisuutta ja välittömyyttä.

Mentaliteettimme toinen pitkäaikainen piirre on eräänlainen esivalta-ajattelu, jonka turvin hallinnollinen lainkäyttö on ollut pysyvästi keskeisessä asemassa verrattuna kaksiasianosaisjärjestelmään. Monista muista maista tuttua asetelmaa, jossa uutta aatetta tai liikettä ajetaan vaikkapa haastamalla valtio yleiseen tuomioistuimeen vastaajaksi, ei meillä oikeastaan tunneta. Lainkäytön sosiologisoiminen (social engineering) ei Suomessa ole edistynyt kovinkaan pitkälle.

Tulevaisuudennäkymät. Lainkäytön politisoinnista tai sen poliittisen aspektin esiin vetämisestä keskusteltiin 1970-luvun alussa hyvinkin kiivaasti, mutta sen jälkeen keskustelu sammui ja vanha mentaliteetti tavallaan palautui ennalleen. Vuosituhannen vaihteessa on epätietoista, osoittautuuko perinteinen lakimiesmentaliteetti voimavaraksi vai taakaksi.