Oikeustiede:asiakirjakaava/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Lakimies kaavojen käyttäjänä. Lakimies joutuu laatimaan usein asiakirjoja (kauppakirjoja, perukirjoja, testamentteja, haastehakemuksia, erilaisia sopimuksia jne.), joissa samat seikat toistuvat ja joihin jo lain mukaan tiettyjen asioiden tulee sisältyä. Asiakirjan virheettömyyden ja täydellisyyden varmistamiseksi on perinteisesti laadittu erityisiä teoksia, joihin on koottu yleisesti esiintyvien asiakirjojen kaavoja eli malleja. Niitä ovat käyttäneet asianajajat, hallintojuristit ja tuomarit. Tuomioistuimissa asiakirjakaavoja, joita kerätään ja säilytetään usein kopioina, nimitetään [[oituomiomallien sijasta usein yksinkertaisesti vain malleiksi.

Kaavat muinoin ja muualla. Tällaisten kaavojen tarve oli tuntuva jo muinaisessa Roomassa. Laki vaati hyvinkin tarkkaa määräysten noudattamista–ne "actiot" ja "condictiot"! Keisariaikana kehittyi kaavoihin perustuva oikeudenkäyntimuoto, formulaprosessi. Yhäkin riita-asian valituskirjelmä, josta puuttuu selvä muutoksenhakuvaatimus, johtaa valituksen hylkäämiseen. Ehkä siksi mallikirjelmissä toistellaan kaavaa "uudistaen kaiken aikaisemmin esittämäni".

Myös anglosaksisessa maailmassa kaavakokoelmat ja asiakirjamallit on todettu välttämättömiksi, koska yksityisoikeuden säännökset ovat harvoja ja viitteellisiä ja lakimiehen on nojauduttava hyvin usein tavanomaiseen oikeuteen ja vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön (common law). Niinpä esimerkiksi Amerikan Yhdysvalloissa täyttävät asianajotoimistojen kirjahyllyjä metreittäin monenlaiset paksut "formibuukat" (Form Books). Ne ovat niin seikkaperäisiä, että jos asianajaja joutuu laatimaan haastehakemusta leipomoliikettä vastaan vahingonkorvausjutussa sillä perusteella, että kantaja on vammautunut nielaistuaan leipään joutuneen neulan, löytyy kirjasta asianosaisten nimiä vaille valmis asiakirjamalli.

Kotimaiset kaavakokoelmat. Myös Suomessa on perinteisesti laadittu ja julkaistu asiakirjakaavoja sekä suomeksi että ruotsiksi. Päämääränä ei ole ollut pelkästään lakimiesten palveleminen ja heidän laadittavakseen tulevien asiakirjojen yhdenmukaisuuden varmistaminen, vaan samalla on tavoiteltu tavallisten kansalaisten opastamista omin avuin kyhäämään muodollisesti oikeita ja sisällöltään päteviä asiakirjoja. Tämän alan klassikoksi muodostui Esko Hakkilan keväällä 1928 julkaisema Asiakirjakaavoja selityksineen, josta uusia painoksia otettiin vielä 1940- ja 1950-luvuilla. Teos tunnettiin lakimiespiireissä pelkästään "Hakkilana". (Esko Hakkila julkaisi 1929 myös suppeamman Jokamiehen asiakirjaoppaan). Tuomioistuinten puolella O. Hj. Granfeltin suomen- ja ruotsinkielinen teos Alioikeuden ratkaisuja, pöytäkirjoja ja prosessitoimia suomen- ja ruotsinkielisillä selityksillä (1915, useita uusia painoksia) saavutti vakiintuneen aseman. Sen syrjäytti vasta sukupolvensa kaikkien varatuomareiden hyvin tuntema Erik Gaddin teos Kihlakunnanoikeuden pöytäkirja, jota täydensi hovioikeudenpresidentti Paavo Alkion teos tuomarin tehtävistä käräjillä. Hovioikeuksissa käytettiin sotien välisenä aikana Aleksi Kävyn sekä J. F. Selinin ja Onni Petäyksen toimittamia kirjasia, joihin oli painettu keskeisiä malleja.

Erilaisten asiakirjojen laatiminen oli keskeisenä opetuskohteena Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan käytännön kursseilla, joilla myös pitkään oppikirjana oli "Hakkila", kunnes sittemmin, 1970- ja 1980-luvuilla, eräät kurssin opettajat (Matti O. Norri, Kullervo Kemppinen) julkaisivat erityiset, nimenomaan käytännön kurssille laaditut oppikirjansa.

Ahkerasti käytettiin myös P. J. Muukkosen (yhdessä Ilmari Caseliuksen kanssa) 1965 toimittamaa kaavakokoelmaa nimeltä Käytännön asiakirjakaavoja. Muukkonen julkaisi myöhemmin muitakin, suurelle yleisölle suunnattuja asiakirjaoppaita.

Juristien käyttöön tarkoitettu ja suunniteltu alan teos on neljän asianajajan (Martti Ikosen, Seppo Kemppisen, Markku Lounatvuoren ja Jari Nikupaavolan) 1988 julkaisema yhteisteos Asiakirjamalleja (useita uusia painoksia).

Koukeroisista kaavoista selkokieleen. On kiintoisaa havaita, miten asiakirjojen malli on vuosien ja vuosikymmenten mittaan muuttunut: aikaisemmin kirjoitettiin koukeroista lakikieltä, umpitekstiä pitkin virkkein, koko asiakirja useinkin yhdeksi kappaleeksi. Nykyisin on tapana katkoa asiakirja lyhyiksi kappaleiksi ja varustaa se marginaaliin kirjoitetuin väliotsikoin. Asiakirjojen selkeys ja havainnollisuus ovat tuntuvasti parantuneet ilman että niiden sisältö olisi havaittavasti kärsinyt tai muutenkaan menettänyt tehoaan ja iskevyyttään.

1980-luvulla muuttuivat alioikeuksien ja sittemmin myös ylioikeuksien ja korkeimman oikeudenkin toimituskirjat ja päätökset samaan suuntaan: virkkeet lyhenivät, tekstin kappalejako ja väliotsikointi tulivat käyttöön. Aiheen tähän parannukseen antoivat eräät prosessilakien muutokset, joiden nojalla otettiin käyttöön tuomiolauselmalomakkeet, painetut muutoksenhakuohjeet ja valitusosoitukset tarkkoine, myös oikeudenkäyntikirjelmien muotoa koskevine opastuksineen.

Sähköiset asiakirjakaavat. Asiakirjakaavoja tyypillisiä oikeusasioita varten on internetissä maksuttomina ja maksullisina.