Esittävät taiteet:naamionäytelmä

    Tieteen termipankista

    naamionäytelmä

    naamionäytelmä
    Määritelmä runodraamaa, musiikkia, tanssia, pantomiimia, lausuntaa ja laulua sisältävä, ylellisiä asuja ja kalliita näyttämötehosteita hyödyntävä spektaakkelimainen esitys, joka juontaa naamiohuveista ja moraliteeteista
    Selite

    Alkuun myös nimillä disguisings ja mummings tunnettuja naamionäytelmiä on esitetty Englannissa viimeistään 1400-luvulta lähtien. Erityisen suosittu teatterimuoto oli 1500-1600-luvulla Englannin kuninkaallisessa hovissa; kuningatar Elisabet I (1533-1603) oli siihen erityisen mieltynyt. Naamionäytelmiä harrastettiin myös Ranskassa ja Italiassa. Ammattinäyttelijöiden ohella hovin jäsenet, toisinaan kuninkaallisetkin, osallistuivat näytelmiin mytologisiksi hahmoiksi laittautuneina.

    Naamionäytelmässä oli yksinkertainen allegorinen juoni. Esitys päättyi naamioiden riisumiseen ja tanssiin, johon myös yleisö sai osallistua. Shakespeare sisällytti myytteihin pohjautuvan draamansa The Tempest (n. 1611, Myrsky) neljänteen näytökseen pienen naamionäytelmän. Maineikkaita lajin edustajia ovat John Miltonin pastoraalinäytelmä Comus (1634) sekä Ben Jonsonin (1572-1637) kuninkaallisen arkkitehdin Inigo Jonesin (1573-1652) avustuksella toteuttamat monet teatterikappaleet, kuten The Masque of Blacknesse (1605) ja Oberon, the Faery Prince (1611). Jälkimmäinen oli poikkeuksellisen kallis produktio. Varsinaisen naamionäytelmän rinnalle Jonson ja Jones kehittivät 1609 antiikin satyyrinäytelmää muistuttavan teatterimuodon antimasque, joka tarkoitti ilveilevää ja irvokasta episodia joko ennen varsinaista naamionäytelmää - jolloin sitä kutsuttiin myös nimellä antemasque- tai farssimaista välinäytöstä naamionäytelmän lomassa. Tällaisessa pienoisnäytelmässä tehtiin usein pilaa varsinaisen naamionäytelmän kustannuksella.

    Vuoden 1642 parlamentaarinen vallankumous teki joksikin aikaa lopun naamionäytelmistä, joihin oli kulutettu valtaisasti julkisia varoja. Ooppera ja operetti korvasivat vähitellen naamionäytelmän. Sittemmin J. W. von Goethe elvytti traditiota Weimarin hovissa esim. näytelmällään Jahrmarktsfest zu Plundersweilern (1773). Viime vuosisadalla irlantilainen W. B. Yeats kirjoitti japanilaisen -näytelmän innostamana naamionäytelmiä (esim. Purgatory, 1939).

    Erikieliset vastineet

    court masqueenglanti (English)
    maskenglanti (English)
    masqueranska (français)
    maskspelruotsi (svenska)
    Maskesaksa (Deutsch)
    Maskenspielsaksa (Deutsch)
    komedija masokvenäjä (русский)
    maskikomöödiaviro (eesti)

    Lähikäsitteet

    Käytetyt lähteet

    HosiaisluomaY2003

    Alaviitteet

    Lähdeviittaus tähän sivuun:
    Tieteen termipankki 21.11.2024: Esittävät taiteet:naamionäytelmä. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Esittävät taiteet:naamionäytelmä.)