Estetiikka:maku
maku
| maku |
Määritelmä
kyky havaita ja erotella objektien esteettisiä ominaisuuksia
Selite
Maun käsitettä alettiin käyttää 1700-luvun estetiikassa, kun teoriat sielullisista kyvyistä kehittyivät. Varhaisimpia makuteoreetikkoja olivat lordi Shaftesbury (1671-1713) ja Francis Hutcheson (1694-1746), jotka kehittelivät ajatusta erityisestä sisäisestä "kauneusaistista", joka oli moraaliaistin kaltainen. Nämä aistit mahdollistivat sekä esteettisen että eettisen "tiedon", joka ei kuitenkaan ollut saavutettavissa rationaalisen päättelyn avulla vaan kokemusperäisesti. Empiristifilosofi David Hume (1711-1776) pyrki vastaamaan makujen moninaisuuden ongelmaan vetoamalla intersubjektiiviseen makustandardiin, joka tuottaa jonkinlaisen hyvän maun konsensuksen esteettisiä arvostelmia varten. Immanuel Kantille (1724-1804) esteettinen kokemus on täysin subjektiivinen, mutta oletamme silti, että muut jakavat esteettiset arvostelmamme eli on olemassa jonkinlainen yhteinen maku. Kantin myötä maun käsitteen korvaa pitkälti keskustelu esteettisestä kokemuksesta.
Maun käsite on noussut viime vuosikymmeninä esille taiteensosiologiassa, erityisesti sosiologi Pierre Bourdieun (1930-2002) tuotannossa, jossa hän tarkastelee kulttuurituotteita koskevien makuvalintojen yhteyttä ja vaikutusta yksilöiden ja ihmisryhmien sosiaaliseen asemaan.
Maun käsite on noussut viime vuosikymmeninä esille taiteensosiologiassa, erityisesti sosiologi Pierre Bourdieun (1930-2002) tuotannossa, jossa hän tarkastelee kulttuurituotteita koskevien makuvalintojen yhteyttä ja vaikutusta yksilöiden ja ihmisryhmien sosiaaliseen asemaan.
Alaviitteet
Lähdeviittaus tähän sivuun:
Tieteen termipankki 21.11.2024: Estetiikka:maku. (Tarkka osoite: https://tieteentermipankki.fi/wiki/Estetiikka:maku.)