Oikeustiede:osituksen sovittelu/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Sovittelun edellytyksenä on, että normaalilla tavalla toimitettu ositus – siis lain säännösten mukaan puolittamalla taikka avioehtosopimuksen määräyksiä noudattaen toimitettu ositus – johtaa kohtuuttomuuteen tai siihen, että toinen puoliso saa perusteetonta etua. Kohtuuttomuutta arvioitaessa otetaan huomioon avioliiton kesto, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi, puolison toiminta omaisuuden hankkimiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat. Viimeksi mainittu harkintakriteeri tarkoittaa muun muassa sitä, ettei sovittelun edellytystä harkittaessa ole merkitystä sillä, kumpi puolisoista on syyllinen avioliiton rikkoutumiseen. Merkityksellisiä ovat vain taloudelliset seikat eikä puolison käyttäytyminen.

Sovittelukeinot on tyhjentävästi lueteltu avioliittolaissa. Ositusta soviteltaessa voidaan ensiksikin alentaa taikka poistaa kokonaan puolison velvollisuus suorittaa tasinkoa. Toiseksi voidaan määrätä, ettei toisella puolisolla ole avio-oikeutta puolison sellaiseen omaisuuteen, joka tällä on ollut ennen avioliittoa, jonka omistajaksi tämä on tullut puolisoiden asuessa erillään taikka jonka tämä on vastikkeetta saanut avioliiton aikana. Tätä keinoa käyttämällä voidaan alentaa tai poistaa puolison tasingon maksamisvelvollisuus taikka kääntää tasinkovelvollisuuden suunta siten, että vastapuoli joutuu suorittamaan tasinkoa. Kolmanneksi ositusta soviteltaessa voidaan määrätä, että puolisolla on avio-oikeus sellaiseen toisen puolison omaisuuteen, johon puolisolla ei muuten avioehtosopimuksen perusteella olisi avio-oikeutta. Tämän keinon käyttäminen merkitsee joko puolison tasinkovelvollisuuden alentumista tai toisen puolison joutumista tasingon maksamisvelvolliseksi.

Sovittelukeinojen rajoista on huomattava, etteivät kaksi ensimmäistä keinoa ole käytettävissä siinä tavallisessa tilanteessa, että puolisot ovat hankkineet kaiken omaisuutensa avioliiton aikana ja omistavat sen puoliksi ja kun heidän avio-oikeuden alaisen omaisuutensa säästöt ovat yhtä suuret. Kolmas keino ei ole käytettävissä, jos avio-oikeuden puuttuminen perustuu testamentin tai lahjakirjan määräykseen.

Osituksen sovittelun mahdollistava säännös on tuonut aviovarallisuusjärjestelmäämme piirteitä sellaisesta, esimerkiksi Saksassa voimassa olevasta järjestelmästä, jossa puolittaminen koskee vain avioliiton aikana ansaittua omaisuutta.