Oikeustiede:sivistystoimi/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Sivistyksen tehtävä, merkitys ja sisältö Sivistystoimen alasta opetus ja koulutus on pääosin katettu lainsäädännöllä. Tämä lainsäädäntö sisältää toiminnan päämäärää, sisältöä, organisointia ja rahoitusta koskevia säännöksiä. Tieteen, taiteen ja kulttuurin harjoittaminen sekä vapaa kansalaistoiminta ovat suppeammin säädeltyä ja näistä lainsäädäntö kattaa yleensä vain erilaiset edistämistä ja rahoittamista koskevat toimet.

Sivistystoimen keskeinen tehtävä on inhimillisen pääoman tuottaminen. Sen ydinsisältöä on uuden tiedon ja taidon luominen ja olemassa olevan välittäminen sekä opetuksella, että varaamalla mahdollisuuksia inhimillisen pääoman käyttämiseen. Kasvatus ja koulutus ovat pitkällä aikavälillä ehkä voimakkaimmin yhteiskuntaa muokkaavia tekijöitä. Ne luovat myös edellytykset yhteiskunnan taloudelliselle, tuotannolliselle ja tekniselle kehitykselle. Tästä syystä myös lainsäädännössä korostetaan erityisesti koulutuksen jatkuvaa kehittämistä. Tätä osaltaan ilmentävät perustuslainkin opintososiaaliset säännökset perusopetuksen maksuttomuudesta ja siitä, ettei varattomuus saa olla koulutuksen ja itsensä kehittämisen esteenä.

Koulutuksen merkitys yksilölle ja yhteiskunnalle on kolmiosainen: sosiaalistaminen, sivistäminen ja ammattitaidon tuottaminen. Sosiaalistaminen merkitsee tiedon, taidon ja kulttuurin siirtämistä sukupolvelta toiselle. Koulutus on tässä suhteessa konservatiivinen ja pitäytyy yleensä vallitseviin arvoihin. Sivistystehtävä on dynaamisempi ja siksi jossain määrin ristiriitainen sosiaalistamisen kanssa. Yhteiskunnan säilyminen edellyttää myös sen kehittämistä ja tiedon määrän kasvua. Tuotantotehtävä on yhteydessä erityisesti ammatillisesti orientoivaan koulutukseen. Yleissivistävällä koulutuksella puolestaan luodaan asioiden teoreettisen omaksumisen pohjaa.

Suomen katsotaan yleisesti olevan hyvinvointivaltio ja suomalaisten elävän hyvinvointiyhteiskunnassa. Yksi tärkeä ulottuvuus fyysisen hyvinvoinnin, toimeentulon ja turvallisuuden lisäksi on kulttuurinen ulottuvuus. Kulttuurisilla tekijöillä katsotaan olevan tärkeä ulottuvuus luotaessa yhteiskunnan kiinteyttä ja myös dynaamisuutta. Kulttuuriset tekijät ylläpitävät yhteiskuntaa. Niillä katsotaan olevan myös suurta mielenterveydellistä merkitystä. Tästä näkökulmasta yhteisön tarkoituksena on kulttuurin tuottaminen taloudellisten, sosiaalisten ja muiden sivistyksellisten tekijöiden tukemana.

Sivistystoimi voidaan jaotella toiminnoittain; tärkeimpinä opetustoimi, tieteellinen toiminta ja kulttuuritoimi. Mielekäs jaottelu syntyy myös noudattamalla oikeudellisempaa jaottelua, jolloin tarkastelu jakautuu lähinnä perusoikeuksien kautta: perusopetus, mahdollisuus koulutukseen, opetuksen vapaus, tieteen vapaus, taiteen vapaus, oikeus itsensä kehittämiseen sekä eräät ryhmien kulttuuriset ja kielelliset oikeudet mukaan lukien kulttuurinen itsehallinto.

Opetustoimen olennainen sisältö muodostuu koulutuksen eri muodoista. Siihen sisältyy yleissivistävä opetus, ammatillinen opetus, korkein opetus sekä vapaa sivistystyö. Yleissivistävän opetuksen ydin on perusopetus ja lukiokoulutus eri muodoissaan, ammatillisen koulutuksen ydin on ammatillinen koulutus ja eräällä lailla osaltaan ammattikoulukoulutuksesta sekä eräät jatko-opintotyyppiset ammatillisen aikuiskoulutuksen muodot (ammattisivistys). Korkeimpaan opetukseen sisältyy ammattikorkeakoulukoulutus jatkokoulutuksineen sekä yliopisto-opetus. Yliopisto-opetuksella on kiinteä yhteys tieteeseen ja tieteen edistämiseen sekä taiteeseen ja taiteen harjoittamiseen kun ammattikorkeakoulutuksen yhteys perustuu enemmän soveltavaan tutkimukseen ja tieteen harjoittamiseen. Vapaaseen sivistystyöhön sisältyy monimuotoinen aikuiskoulutus kuten kansalais- ja työväenopistot, kansanopistot ja eräät taidealojen koulutukset.

Perus- ja ihmisoikeudet Perusoikeuspohjaisessa jaottelussa perusopetus perusoikeutena pohjautuu perustuslain 16 §:n 1 momenttiin, jonka mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen. Saman pykälän 2 momentissa säädetään julkisen vallan velvollisuudeksi turvata jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus saada muuta kuin perusopetusta. Ylimmän opetuksen, tieteen ja taiteen vapaudesta säädetään perustuslain 16 §:n 3 momentissa. Yhtenä koulutuksen näkökohtana on perustuslain 18 §:n 2 momentin säännös, jonka mukaan työllistävästä koulutuksesta säädetään lailla.

Kulttuurista vapautta, siltä osin kuin se erityisesti ilmenee instituutioissa, ilmentää perustuslain 16 §:n 2 momentin mukainen julkisen vallan velvollisuus turvata jokaisen yhtäläinen mahdollisuus kykyjensä ja erityisten tarpeittensa mukaan kehittää itseään varattomuuden sitä estämättä.

Muuta kulttuurista kehittämistä sisältyy perustuslain 17 § mukaisiin kielellisiin ja kulttuurisiin oikeuksiin. Perustuslain 17 §:n 1 momentti asettaa suomen- ja ruotsinkielisen väestön vahvasti yhtäläiseen asemaan mm. sivistyksellisissä suhteissa. Lainkohdan 2 momentti puolestaan koskee kielellisiä, uskonnollisia ja muita ryhmiä sekä erityissääntelynä eräitä vammaisryhmiä.

Sivistystoimen piiriin kuuluvia oikeuksia säädellään laajasti myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Kansainvälisten ihmisoikeussopimuksien ala sisältää karkeasti ottaen samat ulottuvuudet kuin perustuslain 16 § ja 17 §. On kuitenkin huomattava, että kaikkia sivistyksellisiä ihmisoikeuksia vastaavaa perusoikeutta ei ole ja vastaavasti perusoikeuksilla säädellään myös asioita, joita vastaavaa sivistyksellistä ihmisoikeutta ei ole.