Oikeustiede:koulutus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Koulutukseen laajassa mielessä voidaan lukea kaikki opetus riippumatta sen yhteiskunnallisesta ja lainsäädännöllisestä pohjasta. Tärkeä muodollisen järjestelmän ulkopuolinen koulutuksen muoto on työnantajien järjestämä työpaikkakoulutus sekä lapsille ja nuorille eri muodoissa annettu, pääasiassa taiteen ja liikunnan harjoittamisen opetus. Työvoimapoliittinen työvoimakoulutus nojaa merkittäviltä osiltaan institutionaaliseen tutkintopohjaiseen koulutukseen, mutta sisältää myös vain kyseiseen koulutusmuotoon liittyvää toimintaa.

Suomessa on yleinen oikeus antaa opetusta ja opiskella. Tämä voi tapahtua perustamalla koulu (institutionaalinen järjestelmä vaatii opetuksen tai koulutuksen järjestämisluvan) tai antamalla tietoa ja opettamalla taitoja haluamallaan menetelmällä. Mitään yleisluontoisia, kaikkea opetusta koskevia säännöksiä ei ole erikseen annettu.

Yleisesti koulutustoiminnan yksi yhteinen piirre on, että koulutuksessa suositaan eri oppilaitosmuotojen yhteistoimintaa. Niinpä laajasti on tutkintoon hyväksyttävissä toisen koulutusmuodon yhteydessä annettu opetus, myös ulkomailla saatu koulutus. Oppilaitoksia yhteisesti palvelevana toimintana järjestetään perusopetuksen jälkeisen koulutuksen sekä korkeakoulujen yhteishaku, joissa tavoitteena on saada mahdollisimman suuri osa ikäluokasta ohjatuksi toiveitaan lähinnä vastaavan koulutuksen piiriin.

Julkisen koulutusjärjestelmän ylläpitämiseen tarvitaan opetuksen (perusopetuksessa ja esiopetuksessa) tai koulutuksen (lukiokoulutuksessa, ammatillisessa koulutuksessa ja ammattikorkeakoulukoulutuksessa) järjestämislupa. Yliopistoista säädetään lailla. Varhaiskasvatuksen antamisesta on tehtävä ilmoitus kunnalle. Kunnalla on velvollisuus järjestää perusopetusta ja varhaiskasvatusta, mutta muiden oppilaitosmuotojen ylläpitäminen perustuu hakemukseen.

Perustuslain 16 §:stä johtuu, että valtiolla on viimekätinen velvollisuus koulutuksen järjestämiseen. Koulutuksen järjestämisen yleisiin ehtoihin kuuluu, että opetus tai koulutus on koulutustarpeen vaatimaa, että sen järjestämiseen on taloudelliset ja ammatilliset edellytykset ja ettei toimintaa järjestetä taloudellisen voiton tavoittelemiseksi. Koulutuksen järjestämislupa ei ole oikeusvoimainen päätös, ja se on peruutettavissa.

Koulutusta arvioidaan. Tätä tehtävää varten on Kansallinen koulutuksen arviointikeskus, jonka tehtävänä on toteuttaa arviointeja koulutuksen järjestäjistä, tehdä oppimistulosten arviointeja, tukea oppilaitosten omia arviointeja ja laadunhallintaa ja kehittää arviointeja. Keskuksen yhteydessä toimii arviointineuvosto. Lisäksi oppilaitosten on tehtävä itsearviointeja. Arvioinnin tulokset ovat julkisia.

Opetuksen ja koulutuksen rahoitus on julkista. Varhaiskasvatuksessa voidaan periä asiakasmaksuja. Yliopistojen rahoituksesta vastaa valtio. Korkeakoulujen rahoituksen, varsinkin tutkimuksen, merkittävä osuus tulee ulkopuolisena rahoituksena.