Oikeustiede:perusopetus (koulutuksena)/laajempi kuvaus
Palaa takaisin käsitesivulle
Kansanopetuksen historiaa Historiallisesti kansanopetuksen, jota perusopetuskin on, aloitti katolinen kirkko. Ensimmäinen suomenkielinen aapinen painettiin todennäköisesti vuonna 1543. Mikael Agricola ehdotti mm. koulujen perustamista molemmille sukupuolille. Kansanopetuksen merkitys kasvoi 1600-luvulla, jolloin perustettiin jo koulujakin. Kansanopetukseen kiinteästi liittyvä oppivelvollisuus alkoi eräässä mielessä jo vuoden 1686 kirkkolailla.
Kirkollinen kansanopetus ei enää 1800-luvun alkupuolelta alkaen ollut riittävää. Kaupunkeihin syntyi köyhiä lapsia varten kansakouluja ja lisäksi syntyi erilaisia kartanokouluja ja teollisuuslaitosten ylläpitämiä tehtaankouluja. Välivaiheena kohti kansakoulua oli vuonna 1858 annettu armollinen julistus perustuksista kansanopetuksen järjestämistä varten Suomen suuriruhtinaan maassa. Ensimmäinen kansakouluasetus annettiin vuonna 1866.
Kansakoululaitos oli hallintojärjestelmältään varsin itsenäinen. Tärkeänä syynä tähän oli tarve varmistaa turva venäläistämispolitiikkaa vastaan. Hallinnollisesti hajautunut kunnallinen järjestelmä oli olennaisesti vaikeammin keskitetysti ohjattavissa.
Kansakoulua koskevan lainsäädännön tärkeimmät itsenäisyyden ajan muutokset ovat laki oppivelvollisuudesta (101/1921), laki kansakoulutoimen järjestysmuodon perusteista (137/1923), kansakoululaki (247/1957) sekä peruskoulujärjestelmää ennakoiva laki koulujärjestelmän perusteista (467/1968). Ensimmäinen varsinainen peruskoulua koskeva laki oli peruskoululaki (476/1983). Lainsäädäntö uudistettiin perusopetuslailla (628/1998).
Kansakoulu- ja perusopetuksen yhteiskunnallinen merkitys on suuri. Kun tavoitteena on antaa elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja, perustuu eräällä tavalla yhteiskunnan koko koulutuksellinen peruspääoma perusopetukseen.
1700-luvun alkupuolella arvellaan noin 1/3 väestöstä olleen auttavasti sisälukutaitoisia. Kehitystä hidasti kansankielen syrjintä, kirjakulttuurin vieraskielisyys, systemaattisen opetusorganisaation puuttuminen sekä suomenkielen kirjoittamisen taidon tarpeettomuus hallinnon ollessa ruotsinkielistä. Lukutaitoisten määrä kuitenkin kasvoi ja 1700-luvun loppupuoliskolla arvioidaan 2/3 olleen lukutaitoisia. Lukutaito kasvoi tästä suhteellisen nopeasti siten, että vuoden 1900 tienoilla lukutaidottomien määrä oli noin 1 %. Lukutaidottomien määrän laskenta on nyttemmin lopetettu.
Kansanopetuksen merkitys yksilölle ja yhteiskunnalle näkyy myös kansanopetuksen pituuden ja samalla oppivelvollisuuden pitenemisen kautta. Kansanopetuksen aloittaminen liittyy 1800-luvun teollistumiseen, oppivelvollisuus 1920-luvun alkupuolella taloudelliseen toimeliaisuuteen ja sotien jälkeinen maatalousyhteiskunnan muuttuminen teollisuusyhteiskunnaksi ja edelleen palveluyhteiskunnaksi. Kansakoulun kesto kasvoi vastaavasti kuudesta vuodesta vuonna 1921 jatkoluokkien perustamisen kautta, jotka tulivat osaksi oppivelvollisuutta 1950-luvulla ja peruskoulun aikana se edelleen piteni yhdeksään vuoteen. Oppivelvollisuuden pidentäminen on ollut pysähdyksissä 1970-luvun jälkeen.
Perusopetuksen tehtävä ja merkitys Perusopetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja. Perusopetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa, oppilaiden edellytyksiä osallistua koulutukseen ja muutoin kehittää itseään elämänsä aikana. Opetuksen tulee taata riittävä yhdenvertaisuus koko maan alueella. Perusopetuksen yhtenäiskoululuonnetta korostaa se, että opetuksessa noudatetaan valtakunnallisesti yhtenäisiä perusteita. Opetus on järjestettävä oppilaan ikäkauden edellytysten mukaisesti ja sen on edistettävä tervettä kasvua ja kehitystä. Opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa.
Perusopetus esiopetuksen kanssa muodostaa koulutusjärjestelmän alimman tason, jota tukee varhaiskasvatus. Oppivelvollisuuteen perustuvana opetukseen pääsemiseksi ei ole asetettu mitään edellytyksiä. Perusopetuksen järjestäminen on kuntien lakisääteinen tehtävä ja varsinainen perusopetus on yhdeksänvuotinen kokonaisuus, jota edeltää yksivuotinen esiopetus. Pidennetyn oppivelvollisuuden oppilaille annetaan lisäksi yksi perusopetuksen alkuun sijoitettu oppivelvollisuuteen kuuluva esiopetusvuosi. Lisäksi perusopetusta voidaan antaa lisäopetuksena (ns. kymppiluokat) sekä perusopetukseen valmistavana opetuksena maahanmuuttajille. Perusopetukseen on liitetty myös aamu- ja iltapäivätoiminta.
Perusopetusta voidaan antaa erityisopetuksena. Tätä lievempi tuen muoto on tilapäisesti opinnoissaan jälkeen jääneelle oppilaalle annettava tukiopetus. Oppilaalle, jolla on vaikeuksia oppimisessa tai koulun käynnissä, on oikeus saada osa-aikaista erityisopetusta muun opetuksen ohessa. Jos oppilas tarvitsee oppimisessaan ja koulunkäynnissään säännöllistä tukea tai useita tukimuotoja, hänelle annetaan tehostettua tukea erityisen oppimissuunnitelman mukaisesti. Tehostetun tuen aloittaminen ja järjestäminen perustuu oppilashuollon ammattihenkilöiden yhdessä oppilaan, huoltajan ja muiden laillisten edustajien kanssa tekemään päätökseen. Vielä astetta voimakkaampaa tuen muotoa ilmentää perusopetuksen erityinen tuki, jota voidaan antaa muun opetuksen yhteydessä tai osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa soveltuvassa paikassa. Erityisen tuen antamisesta tehdään nimenomainen kirjallinen päätös, jossa määritellään oppilaan pääsääntöinen opetusryhmä, oppilaalle annettavat muut palvelut sekä tarvittaessa opetuksen poikkeava järjestäminen. Erityistä tukea koskevan päätöksen johdosta on kuultava oppilasta ja tämän huoltajaa sekä hankittava tarvittavat ammatilliset selvitykset. Erityistä tukea koskevaan päätökseen voi hakea muutosta.
Perusopetuksen järjestäminen ja sisältö Kun perusopetuksen oppilas on yleensä oppivelvollinen ja kun kunnalla on velvollisuus opetuksen järjestämiseen, seuraa tästä myös oppilaan oikeus opetukseen. Oppilaan oikeus opetukseen sisältää oikeuden päästä opetuksen piiriin ja saada siellä opetusta. Jos oppilas käy muuta kuin kunnan järjestämää, opetuksen järjestämisluvan saanutta koulua tai saa opetusta muussa kuin asuinkunnassaan, on asianomaisen koulun ilmoitettava kunnalle oppilaasta, jolloin kunta vapautuu opetuksen järjestämisvelvollisuudesta. Jos oppilas on kotiopetuksessa, on kunnan valvottava oppivelvollisuuden suorittamista (ks. oppivelvollisuus).
Oppilaalla on oikeus saada perusopetusta äidinkielellään, suomeksi tai ruotsiksi sekä saamelaisten kotiseutualueella saamenkielisillä saameksi. Perusopetuksessa on tarvittaessa käytettävä viittomakieltä. Muunkielinen opetus on kunnan tai muun opetuksen järjestäjän harkinnassa.
Oppilaalla on yleensä oikeus päästä lähimpään hänen omakieliseen kouluun. Oppilas voi myös hakeutua muuhun kouluun ja eräissä tapauksissa kunta voi määrätä oppilaan muuhun kouluun. Oppilasta ei kuitenkaan voida määrätä erityisen maailmankatsomukseen perustuvaan opetukseen.
Perusopetus on julkista Perusopetuksen oppiaineista on säädetty perusopetuslailla. Perusopetuksessa voi olla myös muita aineita opetussuunnitelman perusteella. Erityisiä säännöksiä on äidinkielen sekä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta.
Opetuksen perustana on kunnassa laadittu opetussuunnitelma. Opetussuunnitelma perustuu paitsi lainsäädäntöön (perusopetuslaki ja -asetus, valtioneuvoston asetus perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta (422/2012)) myös keskeisesti opetushallituksen vahvistamaan perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Siinä määrätään opetuksen valtakunnalliset tavoitteet ja sisällöt sekä täydennetään oppilasarvioinnin, kodin ja koulun yhteistyön ja oppilashuollon keskeisiä periaatteita.
Kunnalla on velvollisuus sen alueella asuvien lasten perusopetuksen järjestämiseen. Valtioneuvoston luvalla voi yksityinen yhteisö tai säätiö järjestää perusopetusta luvassa tarkemmin määritellyllä tavalla. Vastaavasti yksityinen toimija voi järjestää esiopetusta. Valtio voi opetusministeriön päätöksellä järjestää perus- ja esiopetusta. Käytännössä valtio järjestää perusopetusta yliopistojen harjoittelukouluissa opettajanvalmistusta varten. Lisäksi valtio ylläpitää muutamaa kieliperusteista perusopetusta antavaa oppilaitosta.
Yksityistä perusopetusta antavista oppilaitoksista osa antaa kunnan perusopetusta täysin vastaavaa opetusta. Tämä opetus saattaa olla painottunut johonkin oppiaineeseen tai aiheeseen. Lisäksi erityiseen maailmankatsomukseen perustuen annetaan opetusta yksityisissä kouluissa. Nämä koulut voivat jossain määrin poiketa opetussuunnitelman perusteista. Hakeutuminen kyseisiin oppilaitoksiin on aina vapaaehtoista. Aikuislukioissa, lukioiden aikuislinjoilla ja usein kansanopistoissa annetaan aikuiskoulutuksena perusopetusta. Oppilas voi suorittaa perusopetuksen koko oppimäärän tai osan siitä.
Opetus, oppikirjat ja muu oppimateriaali, työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia. Järjestelyn taustalla on perustuslain 16 §:n 1 momentin säännös jokaiselle maksuttomasta perusopetuksesta (ks. perusopetus (perusoikeutena)). Perusopetuksen oppimäärän voi myös opetusta saamatta suorittaa erityisessä tutkinnossa, joka on oppilaalle maksuton. Erityinen tutkinto voi koskea myös vain osaa perusopetuksen oppimäärästä. Vain osan perusopetuksen oppimäärästä suorittavalta oppilaalta voidaan kuitenkin periä opetuksesta kohtuullisia maksuja.
Perusopetuksen rahoituksesta vastaavat valtio ja kunnat. Eräissä yksityisen perusopetuksen muodoissa oppilaan opiskelu ei ole kokonaisuudessaan maksutonta.