Oikeustiede:oikeuden voimassaolokäsitys/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Perustuslain ja sen tarkistuksen toistaiseksi lyhyestä voimassaoloajasta johtunee se, ettei suomalaisessa valtiosääntöoikeustieteessä juuri keskustella siitä, miksi eli millaisen kompetenssin varassa vuoden 2000 perustuslaki itse on voimassa. Riittäväksi katsotaan, että perustuslaki säädettiin vuoden 1919 hallitusmuodon ja vuoden 1928 valtiopäiväjärjestyksen sisältämien, perustuslain muuttamista ja kumoamista koskevien sääntelyiden mukaisesti. Jos tällaista toimivaltaketjua seurataan ajassa kauemmas taakse, havaitaan, että valtiosääntökehitys tässä muodollisessa mielessä katkesi itsenäistymisvaiheessa. Jos kuitenkin halutaan katsoa venäjän- ja ruotsinvallan aikaisten kompetenssisääntelyjen riittäneen selitykseksi vuoden 1919 hallitusmuodon ja vuoden 1906 valtiopäiväjärjestyksen voimassaoloperusteiksi, ketju katkeaa - kuten se katkeaa jokaisen kirjoitetun valtiosäännön kohdalla - jossakin Ruotsin valtiosääntöhistorian vaiheessa.

Suomen perustuslakiin ei, toisin kuin esimerkiksi yli sata vuotta vanhoihin perustuslakeihin tai valtiosääntöihin kuten Norjan ja USA:n, tarvitse soveltaa ns. realistisia oikeussääntöjen voimassaoloperusteluja (oikeusrealismi) silmällä pitäen sitä, mitä osia valtiosäännöstä sovelletaan alkuperäiseen tapaansa, mitkä säännöstöt ovat muuttuneet tavanomaisoikeudellisen kehityksen seurauksena ja mitä sääntelyitä ei noudateta lainkaan (desuetudo).

Euroopan unionin sekundaarinormien, lähinnä asetusten ja direktiivien voimassaolo Suomen oikeusjärjestyksessä perustellaan eurooppaoikeudellisten lähtökohtien mukaan. Direktiivejä koskevat lisäksi kansalliset lain säätämiseen liittyvät menettelysäännöt pantaessa direktiivejä täytäntöön (implementointi).

Kansainvälisoikeudellisten sopimusten oikeusvaikutteiset yksityiskohdat saatetaan voimaan Suomen oikeusjärjestyksessä erillissäädöksillä (valtiosopimusten voimaan saattaminen).

Tavanomainen kansallinen ja kansainvälinen oikeus kehittyvät valtiosääntöisen järjestelmän ulkopuolella.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita