Oikeustiede:elinkeinovapaus/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Elinkeinovapauden osalta uudeksi lainsäädäntövallan delegoimisen rajoitukseksi tuli vuoden 2000 perustuslakiuudistuksessa PeL 80.1 §:n säännös, jonka mukaan ihmisten oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä laissa. Pääosa eduskunnan perustuslakivaliokunnan elinkeinovapauteen liittyneistä lausunnoista on painottunut luvanvaraisten elinkeinojen lupaharkinnan laajuuteen ja siten elinkeinotoiminnan alkuvaiheeseen. Elinkeinoluvan peruuttamista voidaan käyttää sanktiona sille, että toimintaa harjoitetaan lupaehtojen mukaisesti. Lupaehtosääntely on toteutettava eduskuntalain tasossa.

Elinkeinovapauteen kohdistuvien odotusten ja edellytysten seurauksena elinkeinotoiminnan sääntelytarve on huomattavasti suurempi kuin työn ja ammatin harjoittamisen yhteydessä. Osaltaan tämä on seuraus siitä, että ammatinvalinnan vapauden toteutus käytännössä perustuu työsopimussuhteisiin ja työehtosopimuksiin. On sanottu, että PeL 18 §:n 1 momentin sääntely koskee yksilön vapautta ja mahdollisuutta hankkia toimeentulonsa työntekijänä ja yrittäjänä. Sanamuodot viittaavat lisäksi siihen, että elinkeinovapauden suoja koskee vain fyysisiä henkilöitä. Käytännössä kuitenkin myös oikeushenkilörakenteessa harjoitettavaa elinkeinotoimintaa on vapausoikeusrelaatiossa arvioitu perusoikeutena.

PeL 18.1 §:n säännöksestä ja sen esitöistä ei voi päätellä, missä määrin elinkeinovapaus rajoittaa lainsäätäjän toimivaltaa määrätä elinkeinotoiminnan harjoittamisen yksityiskohdista toiminnan aloittamisen jälkeisessä vaiheessa. Sanamuodosta voidaan päätellä niinkin, että aloitusvaiheen jälkeen elinkeinonharjoittajan ja hänen yrityksensä perusoikeusasema määräytyy muiden perusoikeussäännösten (mm. PeL 15 §:ssä säädetty omaisuudensuoja ja PeL 21 §:ssä oleva oikeusturvaperusoikeus) mukaan, sekä yleisemmin niissä rajoissa, joissa oikeushenkilöllä voidaan sanoa olevan perusoikeussuoja. Perustuslakivaliokunta on antanut runsaasti lausuntoja elinkeinonharjoitusta tarkoittavista lakiehdotuksista. Käytännössä elinkeinotoiminnan luvanvaraisuus on hyväksytty lakiin elinkeinoilmoitusmenettelyn sijasta varsin usein. Edellytyksenä luvanvaraistamiselle, joka siis voidaan nähdä elinkeinon harjoittamisen jonkinasteisena rajoituksena, on yhteiskuntapoliittisesti hyväksyttävä syy.

Elinkeinon harjoittamisen valvonta ja myös elinkeinoluvan peruuttaminen sekä tietyn elinkeinon harjoittamisen määräaikainen kieltäminen rangaistuksena, voidaan säätää tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita