Oikeustiede:kokonaisvaltainen perustuslainmukaisuusvalvonta/laajempi kuvaus

Palaa takaisin käsitesivulle

Perustuslain 74 §:ssä tarkoitettujen säätämisjärjestystä koskevien lausuntojen ohessa valiokunta voi antaa lausunnon eduskunnan puhemiehen menettelystä täysistunnon päätöksenteon perustuslain- ja lainmukaisuuden valvonnassa. Perustuslain 42.2 §:ssä säädetään perustuslakivaliokunnan ratkaisuista oloissa, jolloin eduskunnan puhemies on kieltäytynyt ottamasta täysistuntokäsittelyyn perustuslain vastaisiksi katsomansa ehdotuksen ja täysistunto on tämän jälkeen tehnyt päätöksen siitä, että se ei tyydy puhemiehen menettelyyn. Asia lähetetään tällöin perustuslakivaliokuntaan, ja valiokunnan asiassa tekemä päätös on eduskuntaa nimenomaisen säännöksen nojalla sitova (perustuslakivaliokunnan tulee "viipymättä ratkaista, onko puhemies menetellyt oikein"). Tätä järjestelmää ei ole käytetty vuoden 2000 perustuslain kaudella. On luultavaa, että 42.2 §:n sääntelyn olemassaolo selittää sen, että jo 74 §:ssä tarkoitetut lausunnot (mahdollisesti samassa asiassa) katsotaan velvoittaviksi. PeL 74 § - toisin kuin 42.2 § - ei nimenomaisesti säädä lausunnon eduskuntaa sitovasta vaikutuksesta.

Hallituksen esityksessä vuoden 2000 perustuslaiksi todettiin, että puhemiehen tehtäviin kuuluu myös sen valvonta, onko perustuslakivaliokunnan tekemät huomautukset otettu asianmukaisesti huomioon (HE 1/1998 S. 126).

Jos siis PeL 74 §:ssä tarkoitetun lausunnon saanut mietintövaliokunta ei laadi mietintöään lausunnon mukaisesti tai täysistunnossa esitetään perustuslakivaliokunnan lausunnosta poikkeavia säännösmuotoiluja, eduskunnan puhemies estää äänestyksen niistä. Jos eduskunnan enemmistö niin päättää, asia lähetetään uudelleen perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi, nyt PeL 42 §:ssä säädetyssä tarkoituksessa. Lienee selvää, että valiokunta ei muuta aikaisempaa perustuslakitulkintaansa. Jos taas täysistunto tyytyy puhemiehen menettelyn, perustuslain vastaiseksi todetun muotoilun hyväksyntä estyy.

Perustuslakivaliokunta on omaksunut käytännön, jonka mukaan se esittää PeL 42 §:ssä tarkoitettujen lausuntojensa tekstissä lakiehdotusta mietintövaliokuntana käsittelevälle valiokunnalle yleisesti oikeusturvaan liittyviä, suositusluontoisia parannusehdotuksia ja usein myös pelkästään lainvalmistelukriteerien kannalta heikkojen säännösmuotoilujen parannusehdotuksia. Tämä lausunnonantamistapa voidaan nähdä yhteydessä PeL 22 §:n sääntelyyn, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Vuoden 2010 valtiopäivillä annettuja perustuslakivaliokunnan lausuntoja ja niiden vaikutuksia tarkoittaneen tutkimuksen (Keinänen, Pitkänen ja Saarinen s. 44 s.) mukaan suositusluontoisia lausuntokohtia kommentoitiin valiokuntamietinnöissä ja muutosehdotuksia noudatettiin - korreloiden suosituksen muotoilun painokkuuteen - verraten tarkoin.

Vuoden 2000 perustuslakia tarkoittaneen hallituksen esityksen PeL 74 §:ää tarkoittaneissa perusteluissa ei mainita perustuslakivaliokunnan tehtävää "oikeusturvavaliokuntana" eli lausuntotekstiin sisältyviä oikeusturvaliitännäisiä suosituksia mietintövaliokunnalle (HE 1/1998 s. 125 s.).

Kirjoittaja: Ilkka Saraviita